Lahjontaa

Tämä kuva tulee hieman jälkijunassa, mutta lahjan saajakin sai tämän jälkijunassa eli myöhästyneenä synttärilahjani elokuun puolella, vaikka synttärit olivatkin jo heinäkuun alussa.

Kun näin tämän suloisen sokerisirottimen, tuli heti mieleeni veljeni tyttöystävä, ja sinne lintu sitten lennähtikin kahvipöytää piristämään. Ja oikein arvasin, lahjan saaja piti kotiinsa kulkeutuneesta lintusesta.

Jos joku kiinnostui, niin valmistaja on Ritzenhoff.

Lauantaina poikkesimme ystäväperheen tyttären teinikakutteluilla eli lahjomassa 13-vuotiasta nuorta neitosta. Raha se taitaa olla mieleisin lahja on tuon ikäiselle, mutta sai hän lahjaksi myös perintökamaa eli itse nuorena käyttämäni harmaan pitsimekon, joka selkeästi oli mieleinen lahja.

Jos lahja ei ole itse tekemäni, niin tykkään kuitenkin jotain itse tehtyä lahjoittaa. Neiti sai kukiksi itse sitomani kukkakimpun. Kyllä oma puutarha kukkineen on ihan paras kesäaikaan. Mikään mestari floristina en todellakaan ole, mutta tähän kimppuun olen tyytyväinen. Tämän kesän suosikkini on ollut itse kasvatettu kuitupellava. Satuin vielä löytämään kaupasta juuri oikean värisiä krysanteemeja, terälehdet punaisen auringonkukan tummanpunaiset ja keskustassa pellavan kellanvhreää. Gladiolus on myös omasta kukkapenkistä.

Kesän muutosten, menetysten ja surujen jälkeen on ollut ihana saada sukuun uusi jäsen. Hän on Sirius ja hän asuu isosiskoni perheessä samalla paikkakunnalla kanssamme.

Kirkkautta pimeyden keskellä

Poikkesimme mieheni kanssa viime lauantaina Hatanpään arboretumilla. Viime vuonna poikkesimme juhlistamaan hääpäivänämme samaiseen paikkaan, tänä vuonna ajankohta oli sama, mutta tavoitteena oli lisäksi löytää hetkellinen rauha sielullemme. Ja onnistuimmekin siinä. Perhoset ovat viime vuosina muodostuneet viestintuojiksi toispuoleisesta kuten siskollanikin. Edesmenneet ystävämme poikkeavat tervehtimään ja tuomaan keveyttä ja rauhaa elämäämme. Jotenkin sain tähän kuvaan vangittua sen hetken tunnelmani, tumman veden päällä urheasti kaksi toivotonta vierekkäin auringon kirkkaudessa vielä hetken nauttien.

Olen viime aikoina joutunut ottamaan paljon vastuuta, tekemään vaikeita päätöksiä yksin huomioiden eri vaihtoehdot ja niiden seuraamukset. Onnekseni en ole kuitenkaan yksin, vaan mieheni ja lähimmäiseni ovat olleet tukenani. Olen myös samalla suututtanut joitakin ihmisiä ja saanut tuta nahoissani heidän vihansa. Kadu en kuitenkaan, olen toiminut oikein ja läheisistäni huolehtien.

Viimeisen viikon ajalta on jäänyt hyvin vähän muistikuvia. Ristiriitaisia tunteita, surua, toivoa, luopumisen tuskaa. Elämä on hetkeksi pysähtynyt ympärilläni. On ollut vain yksi päämäärä, johon pyrkiä. Onneksi ohjeet ovat olleet selkeät.

Eilen illasta kotiin saapuessani havahduin kirkkauteen, joka loisti puutarhassamme. Gladiolukset, tiikerililjat, ukonhatut, asterit ja syysvuokko olivat puhjenneet kukkaan huomaamattani.

Myös auringonkukkarivistö kasvimaallamme on aukaissut ensimmäiset kukkansa loistaen oranssina ja punaisena kirkkaansinistä taivasta vasten. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

 Elämä on joskus niin kaunista ja tyyntä pienine onnen hetkineen. Tyynen pinnan alla kuitenkin kuohuu, ja myrskyt ovat tänä kesänä olleet säälimättömän rajuja. Kontrasti kesän kauneuden ja elämän raadollisuuden välillä on joskus niin raju, että sitä on vaikea uskoa todeksi saati sitten ymmärtää.Voi vain nauttia kauniista päivistä, niin kauan kuin niitä on jäljellä...