Töitä oli viime viikolla liiaksi ja sama on jatkunut tälläkin viikolla. Uusi "sijaissysteemi" töissä ei nyt näytä toimivan ihan niin kuin meille asia esitettiin. Ensi viikolla selviää varmaan lisää ja toivon, että asiaan saadaan muutos. Nyt kun 7. työpäivä takana yksin urakoimassa kahden (tai itse asiassa kolmen) ihmisen töitä, niin kropassa alkaa tuntua. Ja henkinen puolikin siinä sivussa on nollassa, koska kiire on niin jatkuvaa. Työpäivän jälkeen ei jaksa touhuta enää mitään ylimääräistä.
Työmäärän vuoksi lihaksistoni on jumittanut eikä viimeviikkoinen ilmastointipula töissä asiaa auttanut. Ja aiemmin aloittamani virkkaamalla tehtävä pääkallohuivikin makaa pöydällä odottamassa, kun koko käsivarret ovat sen verran maitohapoilla ja särkevät. Nyt alkavat olla vähän paremmassa hapessa, kun mieheni hieroi edellisiltana kivuliaan olkalihakseni auki (itse tyydyin irvistelemään ja kiroilemaan). Sen jälkeen olen illat käsiä lepuuttanut ja laittanut olkaan kylmää ja kipugeeliä. Parempaan päin siis mennään. Tänään ei enää olkapäähän sattunut töitä tehdessä. Ja kun huomisen jaksaa, niin sen jälkeen pääsen palaamaan taas normaalin työtahtiin, ainakin toivon niin.
Ja reilu kuukausi eteenpäin ja olen lomalla. Todellakin olen sen tällä(kin) kertaa ansainnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.