Paluu arkeen (ja kaikkea otsikon vierestä)

Loma oli ja loma meni. Mutta olen erittäin tyytyväinen tähän kesälomaani. Ehdittiin yhdessä ja erikseenkin tekemään kaikkea mukavaa. Mieli lepäsi ja kroppa vahvistui liuskekivilaatoitusta tehdessä. Tämä tietää myös enemmän lepoa ja vapaa-aikaa ensi kesälle, kun pääsemme nauttimaan valmiista puutarhastamme. Liuskekiveys on tämän kesän viimeinen urakka. Myös lintujen juottoallas siirtyi lopulta puutarhaan kasvien keskelle.

Alkulomasta kävimme herkuttelemassa taas Tampereella allergiakahvila Alleduurin leivonnaisilla, eikä petytty tälläkään kertaa, oli herkullista.

Sain lopultakin ommeltua pimennysverhot vierashuoneelle. Menin ostamaan valkoista pimennysverhoa tavallisten verhojen taakse. Positiivinen yllätys oli, että nykyään saakin pimennysverhoja eri väreissä ja kuviollisena. Tämä kangas oli kuin suunniteltu vierashuoneellemme, sekä väri että lehtikuvio. Ja selvisin siis yksien verhojen ompelulla.

Kun sain verhot valmiiksi huonetta yöksi pimentämään, saimme siskontytöt yökyläilemään pariksi yöksi. Kalastusreissu kuului tietenkin lomasuunnitelmiin tyttöjen kanssa ja saivat ahvenaterian herkuteltavakseen.

Myöhemmin lomalla kävimme mieheni kanssa veneellä kalassa. Tai no, mieheni kalasti ja itse nautin järvellä olosta kokassa makoillen.

Illat ovat pimentyneet ja olemme päässeet ihailemaan suihkulähdettämme iltavalaistuksessa. On kaunis.

Ja tässä kuvassa on valmistunutta liuskekiveystä loman lopulta. Nyt olemme edenneet jo pidemmälle ylöspäin pihaan. Hidasta on, mutta kyllä se siitä vähitellen valmistuu.

Mieheni paljasti, ettei ole ikinä ollut liuskekivifani, mutta nyt hän on kyllä ihastunut tähän kiveykseen ja ymmärtää, miksi valitsin liuskekiveyksen pihaamme. Itse pidän luonnonkivestä, koska se on tasapainossa kasvien kanssa, kiveys ja kasvit eivät kilpaile keskenään ja molemmat erottuvat yhtä lailla puutarhasta. Tasapaino säilyy.

Lomalla oli aikaa myös tehdä herkullista ruokaa. Yrtit löytyy omasta puutarhasta ja mikä sen herkullisempaa kuin kanankoivet öljyssä ja yrteissä kieritettynä ja 200 asteisessa uunissa paistettuna 30 minuutin ajan. Helppoa ja herkullista. Jopa minäkin osaan tätä valmistaa! Mieheni tykkää grillaamisesta ja söimme lomalla myös paljon grillissä valmistettua kesäruokaa.

Keli oli helteinen melkein koko loman, joten ulkona vietimme paljon aikaa, niin puutarhatöissä, grillin äärellä kuin pyöräilemässä. Ja kävinpä jopa pari kertaa tänä kesänä järvessä uimassa. Tätä ei joka kesä tapahdu, koska kohdallani vaatii todella kuuman ja helteisen kelin. 

Siskollani on pari isoa kirsikkapuuta ja heillä riittää kesäisin kirsikkaa ylijäämäksi saakka ja saimme sieltä nelisen kiloa kirsikoita, joista puolet keitimme hilloksi. Toisen puolikkaan kirsikoista annoimme naapuriin, jossa perheenäiti tuskaili, että mistä saisi kirsikoita. Ongelma ratkaistu. Siskoni pääsi osasta kirsikoista eroon ja naapuri sai herkkuja.

Ekan työviikkoni jälkeen saimme siskoni perheen hunsvotin yökyläilemään ja hän käyttäytyikin kauniisti ja antoi minunkin nukkua yöni, vaikka ei päässyt makuuhuoneellemme nukkumaan. Meillä se on allergiavapaata aluetta.

Työhuone sai pari viikkoa sitten uuden, sinne niin kooltaan kuin väriltäänkin sopivan villamaton, joka myös kuvassa näkyy. Koira myös toimii  näköjään hienosti sisustuselementtinä värimaailmaan sointuen. Luun piilotus on aina ekan homma, mikä täytyy suorittaa kylään tullessa ja työhuoneemme on tässä suosittu kohde. 

Koiruus palautui kotiinsa lauantai-iltana ja heti aikaisin sunnuntaiaamuna lähdimme parin tunnin ajomatkan päähän ystäväperheen pojan rippijuhliin. Kakun tein sinne mukaan. Gladioluksen kukat ovat omasta puutarhasta ja ovat siis syötäviä, myrkyttömiä kukkia. Jätin kyllä silti syömättä, mutta koristeena ovat kauniita ja näyttäviä. Omista pensaista tuoreena poimitut pensasmustikat kyllä söin. 

Tämä ihanuus on ystävien pihalta oleskelualueen reunalta. Ihana tunnelma ja mangusti sopii maisemaan täydellisesti.

Viikko sitten vietimme siskonpojan synttäreitä ja tämä kakku suklaamantelimassa-päällisellä valmistui sinne mukaan. Massan tein itse hankaamalla massan joukkoon tummaa kaakaojauhetta. Oli herkullista tämäkin. 

Teema ja idea kakkuun tuli aiemmasta juhannuksen aikaan näkemästäni kakusta (jollakin sivustolla), jossa koko kakun päällinen oli koristeltu sokerimassasta tehdyillä puunlehdillä ja reunat oli koristeltu kermalla, joka oli raidoitettu koivun rungon näköiseksi. Itse tyydyin hieman hillitympään, ruskea riitti pohjasävyksi ja kinuskikissan vihreä vaniljamassa toimi hyvin puunlehtiä tehdessä. Kukinnot ovat timjamista. Kaunis tuli ja enköhän joskus jatkossakin vastaavaa teemaa tule hyödyntämään.

Äitini varastosta löytyivät jo alkukesästä nämä Sarah Kay - julisteet ja sain ne lopultakin kehystettyä. Pääsevät eri puolille asuntoamme somistamaan, kunhan mieheni ehtii näille ruuvaamaan pidikkeet seinään. Nämä ovat vaan niin suloisia hahmoineen ja hellyyttävine teksteineen.

Valmistin myös viime sunnuntaina herkkuani kasvissosekeittoa. Perunaa, porkkanaa, bataattia ja palsternakkaa. Riisikermaa ei ole nyt kaupoissa ollut saatavana, mutta onneksi löysin maidotonta, kookospohjaaista Vioformin sulatejuustoa. Keitosta tuli samettisen pehmeää ja sulatejuusto toimii paljon paremmin kuin riisikerma. Ja oli hyvää sekä kevyttä kaiken kesällä nautitun lihapainotteisen ruuan jälkeen. 

Eilen työpäivän jälkeen lähdimme ulkoruokintaan juhlistamaan 17. hääpäiväämme ja kotimatkalla poikkesimme Lepaalle, jossa aikanaan opiskelin puistopuutarhuriksi. Paikka on edelleen upea, jopa laajentunut ja parantunut omista opintoajoistani.

Ranta kuuluu siellä suosikkipaikkoihini. Siellä on massiiviset puut, suuri kivikkokasvimaa, tämä amfiteatteri sekä upeat ja korkeat perennaryhmät. Pari vanhaa rakennustakin löytyy sekä villiä luontoakin on jätetty kasveineen ympäristöön.

Mieheni nappasi minusta eilen kuvan, kun kävin ihailemassa riippapihlajaa sen oksien alta ja palasin takaisin piilopaikastani ihmisten ilmoille. Mieheni sai kuvan minusta ja minä vanhoista oksankäkkyröistä.

Kauneus löytyy yllättävistä paikoista! 

Tänään makaan migreenissä kotisohvalla, tosin lääkittynä, joten blogin kirjoittaminen onnistuu. Aamulla kauppalapun kirjoittaminen tuotti ongelmia, josta tajusinkin, että motoriikka on hakusessa ja varmaankin migreeni tulossa. Mieheni lähti isäni kanssa veneellä kalaan. Huomenna hänellä on työpäivä ja toivottavasti minulla on migreeni jo sitten helpottanut. Olisi kotona kaikkea kivaa tekemistä. Kaipaan kesän pihatöiden jälkeen jo kudinta käteeni. Meidän perheesssä se on varma merkki syksyn lähestymisestä! 

Arkea ja arjen luksusta!

Nyt on lopultakin loma! Vuokot kukkivat ruukuissa, aurinko helottaa kuumasti, olen nukkunut hyviä yöunia ja puutarha on edistynyt urakalla. Ja päättelyä vailla olleet villasukatkin ovat nyt valmiina. En löytänyt äkkiseltään junasukkien ohjetta, joten tämä malli on omasta päästä. Nimesin nämä ampiaispesäsukiksi. 

Olen myös pitkästä aikaa maalisutia heilutellut. Mieheni kokosi pensasmustikoille suojakehikot käsittelemättömästä puusta ja onneksi Osmo pelasti taas ja löytyi puutarhaan syötävien kasvien lähelle sopivaa myrkytöntä puuöljyä. Kastanja on sävy. Vielä verkot puuttuvat ja laitetaan ehtiessämme. Suojaavat sitten siivekkäiden marjarosvojen, rusakoiden ja peurojen varalta. 

Ja lopultakin hän on valmis, nimittäin pitkäaikainen haaveemme - puutarhan vesielementti eli suihkulähteemme.

Päädyimme lopulta perusmalliin, koska olisimme joutuneet altaan jättämään niin montulle, jos vesi olisi valunut kivenreunaa takaisin altaaseen, että pakkastalvet olisivat tuottaneet oman lammen suihkulähteen päälle ja tuhoten kasvit ympäriltä. Nyt hän suihkuttaa vettä ylöspäin ja luo tunnelmaa veden solistessa terassin läheisyydessämme.

Iltavalaistus myös toimii loistavasti. Suihkulähde näkyy myös olohuoneen sekä vierashuoneen ikkunasta.

Terassilta näkymä on taas erilainen. Siskoltani sain kotkansiipeä ja iiriksiä altaan reunaa somistamaan. 

Ja koska suihkulähde on valmis, tarkoittaa se, että nyt alkaa lopultakin liuskekiven asennus. Tärylätkän haimme ystäviltä tänään lainaan ja mieheni alkaa lätkyttämään maakerroksia ja itse tartun hetken päästä trimmeriin ja siistin ojanpielet ja tontin reunat.

Kyllä lomalla on mukavaa, kun on aikaa tehdä rutiinista poikkeavia hommia. Ja ehtii olemaan ulkonakin. 

Hyvää energiaa

Olen toivoton huonekasvien kanssa, mutta olisikohan tässä ratkaisu? Ostin pari ilmakasvia jokunen viikko sitten. Nämä kastellaan kerran kuukaudessa ja sumutellaan 1-2 kertaa viikossa. Lasipallon sain joululahjaksi. Joten tämä oli nyt tällainen alle kympin sijoitus. Joten jos kasvit eivät menesty, on tiedossa vain henkinen tappio. Yksinkertainen idea toteuttaa ja kaunis katsella.

Ja hän on viimeinkin valmis päättelyitä myöten. Sporttiluomupuuvillalangasta kudottu kesäinen palmikkopuseroni. Ihanan pehmeä ja arkinen. Langat riittivät juuri ja juuri. Värit ovat suoraan luonnosta, ei siis värjättyjä, vaan puuvillan eri sävyjä. Tämäkin oli yksinkertainen toteuttaa, omat mitat ja oma visio. Myös puseron sivulla on pikkupalmikot. 

Eilen minulla oli veto pois, mutta nyt alkaa energiani palautua kiitos käsitöiden valmistumisen ja sateisen sään. Ei puutarhan kastelua eilen eikä myöskään tänään. Luonto hoitaa. Leimurakkaus myös aloitti kukintansa puutarhassa viikonloppuna. Loistaa ihanan oranssina männynkuorikatteen keskellä.

Mieheni aloitti jo lomansa ja itsekin parin päivän rypistämisen jälkeen pääsen hyvin ansaitulle kesälomalle. Sitä odotellessa jatkan käsitöiden päättelyä ja nautin niiden valmistumisesta.

Kesäfiiliksiä

Juhannus oli ja meni, hyvä ja rentouttava sellainen. Onneksi!

Eilen istuskelimme mieheni, anoppini ja isäni kanssa päivää kotiterassillamme auringosta ja lämmöstä nauttien kahvikupposten ja juhannuskakun kera. Perhoset olivat liikenteessä ja parveilivat ympärillämme istuessamme varjopuolella terassia pöydän ympärillä. Itsekin sain yhden sydämeni päälle istumaan. Joku edesmenneistä rakkaistamme kävi tervehtimässä meitä. Tämäkin lohtu tuli tarpeeseen.

Viime viikko oli tiukka. Maailmanmenoa olen seuraillut naapurustossa, kylillä ja vähän töissäkin. Törmännyt niin suruihin, iloihin, uusiin ystäviin, kyläyhteisön tukeen kuin myös käytöksen kummallisuuksiin sekä katkeriin kommentteihinkin. On niitä, jotka laukovat sumeilematta omia mielipiteitään totuuksina, ja taas niitä, jotka panttaavat tärkeitä tietoja tunteakseen itsensä tärkeämmäksi. Erikoinen eläjä on ihminen. Ja on meitä moneen junaan, kateellisten vaunuosasto tuli viime viikolla esille. Onneksi vastapainona on heidän vaunuosastonsa, jotka osaavat nostaa itsensä turhuuden yläpuolelle ja antavat mennä naurettavien syytösten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vielä vaikeina aikoinakin.

Tästä viimeisestä osastosta olen ylpeä. 

Juhannusvapaat tulivat todellakin sopivaan väliin. Niiden rentouttavalla voimilla jaksaa vielä tämän kituviikon ennen kesälomaa.

Puutarhassa kukkii täydellä voimalla. No, ainakin niin hyvin, kun uudet taimet nyt kukkia voivat. Pikkujasmike on kukkinut huumaavan tuoksuisena. Ja nuo valkoiset akilleijat ja perhosangervot loistavat iltahämärissä, sekä myös päivällä auringossa, äidin muistopuun juurella.

Olen istuttanut myös lopultakin hieman maanpeitekasveja muotopuutarhaan ja jännityksellä odotan, kuka heistä paikalla viihtyy parhaiten. Siskoltani saan isomman puutarhan puolelle käydä kaivamassa ehtiessäni lisää kasveja. Myös nyt alulla olevan uuden suihkulähteemme ympärille. Allas ja kuoppa on valmiina. Mutta siitä sitten lisää, kunhan saamme valmiiksi. Siihen asti tyydymme vanhan suihkulähteen solinaan sisäterassilla. 

Puutarha muotoutuu vähitellen. Kaariportti köynnöksineen on paikallaan. Kun saamme uuden suihkulähteen perustettua ja asennettua istutuksineen, pääsemme vähitellen tekemään liuskekiveystä. Ja sen jälkeen alkaa puutarhatyöt tältä kesältä olla valmiina. Ensi kesälle jätämme etuterassin parantelun sekä viljelyhommat, niin altaissa kuin pienen kasvihuoneenkin hankkimisineen.

Meillä nousi yllätyksenä vielä sipulipenkistä tähtilaukkaa. Olimmehan sitä istuttaneet, mutta unohtaneet jo totaalisesti. Lisäksi yksi keltainen iiris kukkii juuri nyt keskellä maanpeitekasveja. Hän oli auennut juhannuspäivänä salaa, kun olimme siskoni synttäreitä kotoa poissa juhlimassa. Kaunis on.

Ihanin yllätys on kuitenkin ollut toisen kärhömme kukinto. Siihen on hyvä lopettaa tällä kertaa. Ihanaa kesää teille muillekin!

Juhannus 2019

Nauttikaa auringosta, luonnosta, hyvistä juhannuslöylyistä, herkullisesta grilliruuasta ja ystävien seurasta ja jopa niistä viilentävistä ukkoskuuroista. Me ainakin teemme niin. Puutarhassa kukkii ja ulkona tarkenee. Suomen kesä on nyt parhaimmillaan.

Hyvää juhannusta ystävät! 

Kesä ja istutuskiireet

Tämä kuvaa hyvin viimeisten viikkojen toimintaamme. On ollut helteinen ja vähäsateinen kevät. Puutarhan perustamista, taimien ostoa ja istutusta, kasteluhommia, sepeliä ja katetta on kottikärryillä kiikutettu kasalta puutarhaan. Välissä ehdimme kyllä juhlia synttärinikin ja kuvassa siis saamani lahjakortti puutarhamyymälään. 

Synttäritarjottavat olivat tänä vuonna simppelit ja kesäiset, vadelmatäytekakkua ja raparperipiirakkaa ja - muffinsseja. Kiirettä on ollut puutarhaa perustaessa, mutta onneksi sain pitää yhden lomapäivän, niin ehdin synttärikakut leipomaan ja asunnon siivoamaan.

Kuvat kertokoot puutarhasta, siitä en turinoi enempää. Ainoa, mitä voin todeta, että siitä tulee kaunis ja viihtyisä. 10 vuoden päästä näkee vasta sen lopputuloksen, millaiseksi mielessään on puutarhan suunnitellut. Mutta on jo nyt upea, vaikka liuskekivilaatotukset vielä puuttuvat. 

Tämä loppuviikko onkin mennyt paikallisen lentisturnauksen merkeissä. Menossa on 40 v juhlavuosi. Torstaina aloitettiin talkoilla ja sunnuntai-iltaan asti kuluu turnauksen äärellä. Aiemmin olin yli 10 vuotta toimitsijana. Myöhemmin jättäydyin ranteen tulehdusten vuoksi perustalkoolaiseksi. Lapsesta asti kyseinen turnaus on kuulunut elämäämme, koska isämme on yksi turnauksen perustajajäsenistä ja siellä siis olen pyörinyt mukana.

Mieheni on tänään työvuorossa ja itse olin lähisuvun kanssa turnausta kentällä katselemassa. Ihanaa on kaikessa puutarhassa uurastamisen jälkeen ottaa taukoa arjesta ja viettää aikaa ystävien ja tuttujen parissa paahteisella kentällä lentopallopelejä samalla seuraillen. Lentopallon ja myös kyseisen turnauksenkin kautta olen moniin ystäviin elämäni aikana tutustunut. Ja oli mukava heitä pitkästä aikaa nähdä tänäänkin.

Suomen kesän on alkanut. Nautitaan valoisuudesta ja lämmöstä! 

Keltainen toukokuu

Ystävä tarjosi onnenpensaan rönsyjä ja kävimme niitä sunnuntaina kaivamassa hänen pihaltaan. Istutimme jokusen metsänreunassa olevan luonnon kylvämän puuntaimirivistön edustalle. Multatilaan korkeutta saimme pienen kivimuurin taustalle rakentaen. Jos rusakot ja peurat eivät näitä ehdi tuhoamaan, saattaa meillä olla ensi keväänä keltainen pensasrivistö etuovelta ulos astuessa tervetulleeksi ulkoilmaan toivottamassa. 

Yhden taimen laitoin varalta tontin suojaiseen kulmaan puutarhan puolelle, jos nämä etupihan puolelle istutetut joutuvat talttahampaiden suihin tai eivät muuten viihdy. Lisäksi lykkäsin kaksi haarottunutta oksaa ruukkuun multaan kokeiluna, josko lähtisi kasvamaan. Mieheni laittoi osan oksista veteen kokeiluna, josko haarakohdat kasvattaisivat vedessä juuria, joten katsotaan saammeko uusia taimia näistä lisää? 

Aurinko meitä huhtikuussa helli, kunnes alkoivat yöpakkaset uudelleen. Vappupallona toin meille kuitenkin auringon sisälle asuntoon. Edelleen on piristämässä asuntoamme, vaikka aurinko ulkonakin on taas pilkistellyt. 

Nämä villasilkkilangat ostin aikanaan Neulovillan alekorista. Keltainen on tosin merinolankaa ja sitä kudoin myös hihansuihin, jotta ranteita ei kutittaisi. Tämä palmikkovillapusero on alkuvuodesta saakka odottanut päättelyä ja tänään sain lopultakin inhokkihomman tehtyä. Ensi talveksi on odottamassa uusi luonnonväreissä raitaileva villapaita käyttäjäänsä.

Sama pusero fuksian värisen poolon kanssa. Yläosan värit vaihtuivat keväisen vihreiksi. 

Nyt kun emme asu enää punatiilitalossa, voin laittaa puutarhaan kaikkia värejä ilman, että silmiäni särkee. Talomme on valkoinen ja beesi ulkoväritykseltään, joten mikään väri ei riitele ulkoseinän värityksen kanssa. Tiilenpunainen ja keltainen sopivat "kuulemma" hyvin yhteen. No, ei minun silmissäni. Johtuen ehkä siitä, että keltainen ei kuulu lempiväreihini. Puutarhassa siedän sitä jonkin verran, kun se on istutettu sopivien väriyhdistelmien kanssa. 

Suunnitelmissa on saada aikaan värikäs kukinta puutarhaan läpi kesän, hehkuvan punaiset syysvärit ja kolmantena kriteerinä oli puutarhan helppohoitoisuus. Saa nähdä, miten näissä onnistumme. Tämä portaiden edustan kaitale siistiytyi ja kaunistui toimestani yhtenä viikonloppuna luonnonkiveyksen ja maanpeitekasvien avustuksella.

Kuten kuvista näkyy, ensimmäiset perennaistutukset puutarhaan on tehty. (Nyt ovat tosin viimeiset 5 päivää olleet harsotettuna yöpakkasten vuoksi.) Ja taas yritin piirtää ensi kevääksi istutuspiirrosta, jotta tiedän, mitä kasvaa missäkin kohtaa perenna-allasta. Ongelmaksi saattaa koitua tosin se toinen yleinen puutarhurin ongelma, nimittäin jos kasvit eivät tuossa viihdy, saatan siirtää ne eri kohtaan puutarhaa. Ensi keväänä raavin taas todennäkösesti päätäni ja mietin, mitä tähän tulikaan siirrettyä!