Tänä vuonna oli vaikea päästä joulufiilikseen, mutta onnistuin lopulta aatonaattona löytämään tunnelman ja sitä jatkuikin yli koko joulun ajan. Edes pienet viivästykset jouluaaton suunnitelmissa eivät saaneet minua hermostumaan, ja lopulta ehdimmekin kaiken mitä pitikin.
Tänä vuonna sain kaksi ihanaa jouluista kukkakoria ja lisäksi vielä monta amaryllistä ja pensaan keskelle pudonneen tontun. Kukkia on ollut riittämiin ja olen nauttinut niiden runsaudesta. Vielä on kolme amaryllistä nupullaan ja osassa on vielä uusi nuppu juurella odottamassa kukintaa. Alimmassa kuvassa oleva kori on mieheltäni. Pöllö on todella suloinen ja pääsee sitten tulevina jouluinakin varmaan aina jonkin kukan juurelle koristukseksi.
Joulukuusen mieheni kävi valitsemassa isäni metsämökiltä ja kaunis löytyikin. Alkuun ajattelin, että onkohan liian pieni, mutta lopulta totesin, että juuri sopiva meidän olohuoneeseemme, kaunis, ilmava, tukevaoksainen ja tasainen. Kauneimpia kuusia, mitä meillä jouluna on ikinä ollut. Piparitalo sai tänä vuonna pantterin tassunjäljet katolleen ja monivärisen jouluvalot katon reunustaa koristamaan. Katonharjalla nukkuu rivi nalleja ja kaksi nallea on ovensuussa toivottamassa tervetulleekksi. Lyhty ei ole meillä, vaan annoin sen siskolleni marraskuun lopulla nimipäivälahjaksi. Lyhty pääsi siskoni perheen lähettämiin joulukortteihin somistukseksi.
Tänäkin vuonna tonttu havuseppeleineen pääsi tuulikaapin seinustalle toivottamaan jouluvieraat tervetulleeksi. Tontun olen aikanaan lapsena saanut Alli-mummulta eli isäniäidiltä. Siskontyttöni askartelivat ennen joulua silkkipaperista lumihiutaleita ja nuorempi vaati, että niiden pitää päästä ikkunaan. Joten pääsiväthän ne ja ovat nyt eteisen väliovessa. Sain syksyllä perinnöksi Kepa-mummulasta suuren lasikulhon ja siihen jälkiruoka-astiat samaa sarjaa. Monasti tuo malja oli mummulassa käytössä jäätelön tarjoiluun, ja se muistuttaa minua vahvasti ihanista juhlista, joita monta ehdimme elämämme aikana mummulassa viettämään. Äitini teki perinteisesti jouluksi aina karpalokiisseliä ja niinpä minäkin teen usein jouluksi samaista kiisseliä. Tänä vuonna yhdistin mummuni ja äitini ja tarjoilin kiisselin lasikulhosta. Äiti ja tytär samassa maljassa, kuin viettämässä joulua kanssamme edelleen.
Sain paljon ihania joululahjoja tänäkin vuonna. Tämä on yksi niistä. Mafkan tuikkulyhty, jota tosin alkuun käytin yhden kukan vaasina, kun valkoiset amaryllikset alkoivat olla kukkineita, niin leikkasin viimeisen kukan ja laitoin sen yksinään veteen kellumaan. Kaunis on tuo lasinen alusta. Tulee mieleen jäälyhdyt, joita usein jouluksi ollemme jäädyttäneet, jos vaan sää on sallinut. Tänä vuonna saimme valkean joulun, mutta pakkasasteet eivät riittäneet jäälyhtyjen jäädyttämiseen. Parasta joulussa on kuitenkin edelleen tuoksut, tunnelma, ystävien luona vierailut, lahjojen ja joulukukkien antaminen ja saaminen, jouluruoka ja -herkut sekä tietenkin sukulaisten kokoontuminen yhteen. Unohtamatta lasten riemua. Mieheni pääsi tänä vuonna joulupukiksi, koska oli vapaalla joulun ajan.
Tänään tulee täyteen 20 vuotta mieheni tapaamisesta ja parisuhteen alusta. Tulee mietittyä, että kyllä aikaa liitää. Ja emme juhli, vaikka haluaisimme, koska mieheni on työvuorossa. Ystäväperheen äiti minulle tuossa taannoin totesi, että odotahan kun ikää tulee lisää, niin vuodet vierii vielä nopeammin! Tämä vuosi on mennyt nopeaan, johtuen varmaankin siitä, että on ollut poikkeusellinen vuosi minulle rannemurtumineen ja vaikeine sisäilmaoireiluineen töihin liittyen. Aika kuluu nopeammin, kun on jotain uutta ja erilaista, vaikkakin terveydellisiin ongelmiinkin liittyvää. Perusarki kuluu hitaammin, mutta sanoisin kyllä, että olisin voinut ihan mielellään viettää sitä tylsää perusarkea mieluummin. Mutta elämä menee omia reittejään, ei siten, kun aina toivoisi, mutta olen tänäkin vuonna paljon kehittynyt ihmisenä, niin kärsivällisyyteen kuin itsetuntemiseen liittyen. Ja todennut, että elämä kantaa edelleen ja asiat ovat järjestyneet, vaikka välillä epätoivo on väliin meinannut iskeä.
Olen myös päässyt ihmettelemään tänäkin vuonna ihmisten erikoista käytöstä surun tai paineen alla, kuinka se ajaa sen häijyimmän ja itsekkäimmän puolen esille, seurauksena on toisten ihmisten loukkaaminen sekä myrkyn levittäminen muihinkin läheisiin, sotkien ulkopuolisetkin asioihin, jotka eivät heille edes kuuluisi. Ihmisten sokeus on myös kummallista. Itse en sulkisi ketään ystävää/tuttavaa elämästäni pois vain yhden ihmisen näkökulman kuulemisen jälkeen, ennen kuin olisin kuullut toisenkin osapuolen version asioista ja tapahtumista. Mutta näköjään löytyy näitäkin, jotka kokevat sen helpommaksi poluksi. Onnekseni ymmärrän jo, että se ei ole minun ongelmani, vaan ongelma on siellä toisella taholla asenteissa. Jos toisesta ihmisestä, jonka on tuntenut syntymästään saakka, haluaa uskoa pahaa, on se jokaisen oma valinta.
Toivon tulevasta vuodesta rauhallisempaa, terveellisempää ja ihan sitä tylsää perusarkea olisi suotuisaa viettää. Toivotan myös kaikille lukijoilleni oikein onnellista, terveempää ja lämminhenkistä uutta vuotta 2018! Muistakaa huolehtia läheisistänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.