Juhannus tuli vietettyä perinteisesti sukuni kanssa. Tällä kertaa ihan kotipaikkakunnalla tosin. Miehellänikin tänä vuonna oli molemmat juhannuspäivät vapaana. Vietimme isosiskoni syntymäpäiviä, kävimme kokkoa katsomassa ja kalastimme illasta. Hyvää ruokaa ja syntymäpäiväherkkuja piisasi koko päiväksi myöhään yöhön.
Siskollani oli herkullisia ribsejä pääruokana kera uusien peruneiden ja muiden lisukkeiden. Itse tein kahvipöytään tarjolle vaniljaisia marjaleivoksia vadelmasta ja pensasmustikasta. Koristeluna lisäksi omasta yrttipenkistä sitruunamelissan lehtiä. Hyviä olivat.
Tämä viikko on ollut kohtalaisen kiireinen. Eilen kävin ravitsemusterapeutilla saamassa lisäohjeistusta ruokavaliooni sekä samalla tarkistettiin energian ja ravinteideni saanti nykyisestä ruokavaliostani. Tilanne on vain parantunut viiden vuoden sisään ja kehuja sateli ruokavalioni monipuolisuudesta monista rajoitteista huolimatta. Joitain muutoksia suolistosairauteni nyt aiheutti dieettiini, mutta ei mitään dramaattista eli näillä pärjätään ja kokeiluja siis taas tiedossa. Tänään kävin kampaajalla ja kosmetologilla. Huomenna olisi tiedossa työkaverin läksiäiset aamupäivästä eli ihana nähdä työkamuja pitkästä aikaa. Haikeaa toisaalta käydä sanomassa heipat eläkkeelle jäävälle työkaverille. Iltapäivästä onkin sitten tiedossa rauhoittumista eli akupunktiosarja jatkuu. Tämän jälkeen pidänkin sitten pienen tauon hoidoissa.
Tiistaina teimme mieheni kanssa puutarhahommia istuttaen lopultakin synttärilahjaksi saamani päärynäpuun sekä kärhön, jolle haimme pari kappaletta erivärisiä kärhöjä seuraksi. Onneksi minulla on tuo kaivurini eli mieheni on nyt kunnossa selkänsä osalta. Muuten olisi kyllä jäänyt nämä istuttamatta. Kärhöjen lisäksi matkaan tarttui myös atsalea pensaaksi tulevan terassialueen nurkalle. Kärhöjen juurelle ostin jokusen suikeroleimun, jotka saavat levitä vähitellen peittämään ja varjostamaan kärhöjen juuristoa. Nyt vaan odottelemaan menestyvätkö kärhöt ja mitkä niistä jaksavat kasvaa ja kukkia. Asia selviää parin vuoden sisään. Tänä vuonna tuskin kukintaa saadaan. Olen kuitenkin onnellinen, että jaksoin tehdä taas jotain. Viime viikolla olin uuden lääkekokeilun kourissa ja erittäin huonossa kunnossa. Onneksi nyt kokeilu ohi ja olo paljon parempi. Jaksaa taas touhuta kotona ja kodin ulkopuolellakin. Ja hymykin alkaa olla jo herkemmässä. Parempi jakso meneillään, mutta päivä kerrallaan edelleen eletään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.