Hulinaviikonloppu

Eilen kävin kuvaamassa pihalla puutarhan kukintaa ja kas, sinisenä kukkivien kurkkuyrttien seasta löytyi vaaleanpunakukkainen yksilö. Siniset kurkkuyrtinkukinnot ovat kauniita, ja koristelussa etenkin suklaakakun päällä ovat herkullisen näköisiä. Mutta kyllä tämä jotenkin vielä päihitti siniset versiot. Vielä herkän ja hentoisemman näköinen. Rakastuin.

Viikonloppuna nuorempi isosiskoni poikkesi asuntomessuilla puolisonsa kanssa ja me saimme hoitoon kaksi karvakorvaa, ylämaanterrierin ja cairnterrierin. Lauantai kului paikallisella uimarannalla beach-volley turnausta järjestäen ja isosiskoni perheineen palasi asuntomessureissulta lauantai-iltana meille yökyläilemään ja viettivät lopun viikonlopun meillä. Ihana oli pitkästä aikaa ehtiä juttelemaan kauempana asuvan siskoni kanssa. Toinen isosiskoni perheineen poikkesi myös sunnuntaina meille ja saimme ruokaa riittämään kaikille, koska kasvimaalla alkaa sato jo kypsyä. Keitimme perunaa, punajuuria ja pikkuporkkanoita sekä kesäkurpitsastakin saa jo satoa kerättyä. Pakkasesta kaivoimme lauantai-iltana lihaa sulamaan. Viikolla leivoin jo suklaista kesäkurpitsakakkua ja sitä riitti meille gluteenittomille sisaruksille vielä sunnuntainakin kahvipöytään.

Sain koirien hoidosta kiitokseksi nämä ihanat sudenkorento-korvakorut, jotka siskoni oli bongannut Helmien talolta. Lisäksi saimme käännettävän kestokassin, josta löytyi miehelleni olutta ja roskapussinpidike autoon. Minä sain myös aikuisten värityskirja. Lisäksi pääsimme selaamaan hieman asuntomessujen esitteitä taloista ja sain pari kuvastoa siskoltani itselleni, joissa oli myös jokunen käsityöohje. Emme kyllä olisi tarvinneet mitään. Isäntäväen reissatessa koiruudet nukkuivat kiltisti koko yön, vaikka olivat meillä ensimmäisen kerran kylässä ihan keskenään. Muutenkin käyttäytyivät varsin mallikelpoisesti, jos ei lasketa vahtikoirana toimimista ja räksytystä pihamaalla ohikulkijoille. Matalalla sijaitsevaa olohuoneen ikkunaa eivät ole vielä tajunneet käyttää hyväkseen vahtimistöissä. Onneksi!

Yhtenä iltana törmäsin tällaiseen helikopteriin. Tai no, melkein törmäsin. Tajusin viime tipassa pysäyttää käteni ja ehdin ottamaan pari kuvaa kännykällä, ennen kuin korento surahti karkuun. (Pahoitteluni kuvan laadusta!) Oli kyllä iso yksilö. Vadelmat, jotka kuvassa näkyvät eivät myöskään tänä vuonna ole mitenkään pienemmästä päästä, tuollaisia ison miehen peukalonpään kokoisia. Sadekausi sai aikaan sen, että ovat todella isoja ja mehukkaita, jopa niin mehukkaita, että vadelman maku ei ole niin vahvana, mikä nyt ei ole niin hyvä juttu, mutta pääasia, että marjoja kypsyy. Hieman on alkanut jo pörriäisiä käydä aterioimassa vadelmissa, joten ehkä saamme juurikin hilloa varten vielä marjoja kerättyä.

Toinen siskoni koirista myös rakastaa vadelmia ja hän kävi myös hieman harventamassa vattupuskia ja ahminnan ääni kuului kauas kun hän nautiskeli alaoksien sadosta. Nyt alkaa myös punainen karviainen kypsyä, mutta myönnän, että sen poiminnassa olen hieman laiska. Ruusun leikkauksen lisäksi ainoa tilanne, jolloin ärräpäät lentelevät suustani puutarhassa. On sen verran pitkät ja todella terävät piikit meidän karviaisissa. Eiköhän ne mullakin samanmoisia ole. Mutta hillo on niin hyvää, joten enköhän tänäkin vuonna uhraudu, ja manaan kerran tänäkin kesänä puskassa herkkuja saadakseni talvea varten.

Äkkiä on mennyt aika ja aikaisemmat aamuheräämiset ja myöhemmin töistä kotiin saapuminen on verottanut jaksamista. Ensi viikolla pääsen taas siirtymään omalle vakituiselle työpisteelleni lähemmäs kotia ja tämän viikon perjantaina taas pakkaus- ja muuttorumba odottaa.

Väsymyksestä huolimatta olen kuitenkin jo kertaalleen saanut maalattua autotallin ja varaston oven sekä etuterassin takaseinän. Vielä toinen kerros odottaa, mutta näin maanantaina vilkkaan viikonlopun jälkeen en maalisutiin tartu. Ehtiihän tuota vielä, kun säänkin on luvattu paranevan. Mieheni sai myös valmiiksi viimeisenkin päätykolmion uudistuksen viime viikon alulla, ja enää taloa kiertävät alapinnan laudat ovat puhdistamatta ja maalaamatta. Ehkäpä ensi postaukseen saan jo kuvat otettua ja esille. Itse tykkään kovasti värimaailman muutoksesta. Tänään maalaustyöt saivan kuitenkin odottaa, koska mieheni ahersi kasvimaalla rikkaruohosouvissa (taas kerran) minun ollessani palkkatöissä. Mieheni palkka oli kuitenkin parempi, siisti kasvimaa, josta on taas helppo hakea antimia ruokapöytään.

Herkullista heinäkuun loppua myös lukijoilleni!

Mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa ja muuta satoa.

Kuten ennenkin, mansikat kypsyivät ensimmäisinä. Ensin metsämansikat ja sitten puutarhamansikat. Molempia kasvaa puutarhassamme. Meillä on ollut perinteenä tehdä aina ensimmäisen kunnollisen puutarhamansikkasadon kerättyämme mansikkakakku, emmekä tänäkään vuonna luistaneet perinteestä. Haasteena oli saada pehmeä kakkupohja, joka sopi minullekin ja kyllä minä alan vähitellen luottamaan kehittämääni kakkupohjaohjeeseen. Vähitellen on löytynyt se oikea koostumus.

Maidoton, luontaisesti gluteeniton ja kananmunaton kakkupohja

6 dl jauhoja (1/3 täysjyvää)

21,5-2 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

(3 rkl No egg -kananmunankorviketta, jos kotoa löytyy)

150 g sulatettua ja huoneenlämpöiseksi jäähdytettyä margariinia

3 dl maustamatonta vichyä

ripaus vaniljajauhetta/-sokeria

Paisto 175-200 astetta noin 20-30 minuuttia keskitasolla 

 

Ja koska itse olen enemmän vadelman ystävä, tein myös perään vadelmakakun mansikkakakun loputtua. Päällä on vaniljakreemi ja vihreänä lisukkeena koristelussa ja makua antamassa sitruunamelissan kärkilehtiä. Nam!

Vadelmassa riittää vielä hetkeksi aikaa kerättävää. Meillä on puutarhan eri puolilla villivadelma ja puutarhavadelma kasvamassa, eivätkä ole tänäkään vuonna pettäneet. Pakkasessa taitaa olla jo kohta 10 litraa, syöty on itse monta litraa, siskoilleni on myös vadelmaa annettu niin syötäväksi kuin pakkaseen saakka. Nyt kun viikon olemme keränneet 3-4 litraa illassa, niin mieheni eilen jo totesi, että alkaa vähitellen jo riittämään tämä keruuhomma. Tähän voi vaan todeta, että onneksi omassa pihassa kasvaa, eikä tarvitse lähteä pitemmälle poimimaan. Lopuista vadelmista taidan keitellä jo hilloa, kunhan ehdin.

Seuraavana haasteena onkin sitten, mitä kivaa pensasmustikasta. Pinkkimarjainen pensasmustikkamme näytti talven jälkeen pystyynkuolleelta, mutta jätin kuitenkin paikoilleen ja nyt on juuri täynnä uutta vesaa, joten vaikka emme tänä kesänä saakkaan vielä yhtään pinkkiä marjaa, niin ehkäpä ensi tai sitä seuraavana kesänä. Sinisiä tulee nyt ainakin ihan urakalla taas tänäkin vuonna. Tulossa on tämän synttäreitä ja rippijuhlia, sellaisiin olemme jo kutsun saaneet tälle ja seuraavalle viikolle. Ihanaa päästä välillä hieman juhlimaan ja nähdä samalla ystäviä, joita niin vähän tänä vuonna olemme ehtineet näkemään remontti- ja puutarhahommien vuoksi. Luulenpa, että menee kakunkoristeeksi ainakin osa mustikoista.

Ja tässä aiemmin lupaamani kasvihuoneen satokuva. Harmillista on, että ripsiäiset ovat tehneet hyökkäyksen paprikaan ja ananaskirsikkaan ja estävät uuden sadon syntymistä kaikista mäntysuopasumutuksistani huolimatta. Mutta kurkku ja tomaatti totuttuun tapaan tekevät runsaasti satoa. Ja onneksi molemmat kurkuntaimet lähtivät lopulta kasvuun alkukesän kuivahtamisen jälkeen. Ja voin kertoa, että syksyllä taas harmittaa siirtyä kaupasta nämä tuotteet ostamaan. Kurkku on varsinkin aivan herkullista verrattuna kaupasta ostettuun versioon. Maku ja mehukkuus aivan omaa luokkaansa.

Kukkaloistoa

Kyllä nyt on taas kelvannut sateiden jälkeen ihailla puutarhassa kukintaa. Unikkoparat alkoivat kukkia juuri ennen "sadekautta" ja pelkäsin, jääkö kaunis kukinta sateen hakkaamaksi. Onneksi ei. Edelleen kukkivat. Nämä ovat niitä viime vuoden siementäneistä unikoista kasvaneita yksilöitä, joten kukinta alkoi tosiaan jo heinäkuun alussa. Ja pörriäisiä on riittänyt. Nyt on jo huoneen ovia lukittukin.

Unikkomeri aaltoilee pyöreän maan lohkossa kasvihuoneen vieressä keskellä pihaa ja näkyy ihanasti joka suuntaan. Mieheni ihastui valkoisiin yksilöihin, itse rakastan edelleen näitä loistavan punaisia. Toki joukossa, koska olen kylvänyt eri unikkolajikkeita, on myös jokunen erityylinen, kuten tuo alla kuvassa näkyvä violetti, hapsureunainen unikko. Kylvin myös uudet kylvökukat alkukesästä, mutta tuntuu, etteivät oikein pitäneet tuosta sadesäästä ja ovat aikas pieniä vielä. Toisaalta voi olla hitaaseen kasvuun syynä, myös nämä isona kukkivat unikot, jotka vievät varmasti energiaa maasta ja varjostavat uusia alkuja. Mutta eivätköhän nuotämänvuotisetkin vielä tuolta lähde kasvamaan. Nämä ainakin saavat taas heilua siemenkotineen tovin, jotta ensi vuoden kylvö olisi taas valmiina itsellään. Unikko on kyllä ehdottomasti yksi lempikasveistani, hento ja kestävä ja värit loistavat pitkälle 

vihreyden keskeltä.

Kivikkkokasvimaa oli myös parhaimmillaan heinäkuun puolivälissä ja mehiruusut ja rikot kukkivat. Tuon pienempikukkaisen sain siskoltani viime vuonna ja isokukkaisempi on perua appivanhemmilta, jotka tässä aiemmin asuivat.

Eikä sovi unohtaa alkukesän puutarhaostoksia. Timanttikukkiin, jotka loistavat oransseina olen todella tyytyväinen. Ovat kauniit ja pirteät, vaikka pilvisellä säällä sulkevatkin kukkansa. Vaaleankeltainen mustasilmäsusanna kukki heinäkuun alussa, ja sateiden saavuttua meni kerrassaan surkeaan kuntoon ja ajattelin jo, että taitaa kuolla. No, koska ehdin jo ajattelemaan sen heittämistä kompostiin, päätti se juurelta lähteä kasvamattamaan uusia versoja. Joten nyt kärsivällistä odottelua ja eiköhän se vielä amppelissa uudelleen aloita kiemurtelunsa. Karhöt myös päättivät jälkijunassa lähteä kasvamaan, eivät olleetkaan talvella kuolleet. Nyt ovat jo tukiristikkoa pitkin kiipeilemässä. Kasvihuoneen ovenpielissä etanat terrorisoivat ruusupapua, mutta liiterin seinustalla se on päässyt suhteellisen rauhassa kasvamaan. Ja juurella aiemmin ostamani kesäkukat ovat pistäneet märille keleillä vastaan ja säilyneet hengissä ja nyt kukoistavat auringonpaisteen palattua.

Vähäisempää on kukinta ollut tänä kesänä kuin aiemmin, mutta sitä enemmän nautin niistä, jotka jaksavat kukkia vaihtelevasta säästä huolimatta.

Päivät lyhenevät ja aamuisin on kosteutta nurmikolla

Ruusupapua ja punapellavaa

Juhannus on vietetty ja oli mukava sellainen. Aattona olimme samalla paikkakunnalla vanhimman isosiskoni perheen luona, jonne isäni myös tuli. Ilta kului grillatessa juhannusruokaa ja kalastaessa läheiseltä sillalta. Itse olin migreenissä ja hieman poissaoleva vahvan lääkityksen vuoksi, mutta onneksi lääkkeet tehoavat ja vietin rauhallisen illan mukavassa seurassa.

Juhannuspäiväksi ajelimme Riihimäelle toisen isosiskoni synttäreitä juhlimaan. Kerrankin minun ei tarvinnut leipoa, vaan sain mennä valmiiseen kakkupöytään siskoni valmistettua minullekin sopivat herkut.

Itsellämme ei vieläkään pihassamme kasva pioneja, mutta sitäkin enemmän ihailen niitä muiden puutarhoissa. Isosiskollani Riihimäellä kasvaa tämä pinkki ihanuus. Tuoksu on ihanan neilikkainen. Tänä vuonna ovat muutenkin oman puutarhan perennat kukkineet huonommin, kiitos edellisen talven. Sain kuitenkin siskolleni kerättyä pienen kimpun. Plussaa on, että viime vuonna kylvökukat ehtivät siementämään itse kylvökukkamaalle ja kohta minulla kukkii siellä kymmeniä unikoita.

Viime vuonna esikasvattamani harjaneilikat kituuttivat koko viime kesän ajan, mutta lähtivät sitten syksyllä kasvuun ja nyt minulla on tänä kesänä uudella perennamaalla ihania violetinpinkkejä palleroita piristämässä puutarhaa. Kuva ei todellakaan kerro totuutta, väri on kaikkea muuta kuin noin tumma ja rauhallinen. Sain viikonloppuna kerättyä ihanan karkkivärikimpun olohuonettamme piristämään. Iso kimppu ei ole, koska en raaski paljoa ulkoa vähästä kukinnasta poimia, mutta värit ovat niin loistavat, että pienikin määrä riittää.

Nämä oranssit kesäkullerot ovat joka kesä yhtä pirteitä ja edelleen pihamme lempikukkasiani. Anoppini piti aikanaan ostaa jalokulleroa, sitä keltaista palleroa, ja ostikin tätä, koska ei tiennyt, että kulleroja on monenlaisia. Itse olen tämä seuraan istuttanut aiemmin alkukesästä kukkivan sitruunakeltaisen kulleron, joten kun se lopetti kukintonsa, aloitti tämä oranssi ihanuus loisteensa. Lisäksi harjaneilikan seurassa kukkii nyt aiemmin, vuosia sitten kylvämäni ketoneilikka pienin, mutta sitäkin loistavimmin kukinnoin. Harmaa kivi taustalla on nappi valinta.

Juhannusviikonloppua oli vielä jäljellä siskoni synttäreiden jälkeen ja sunnuntaina oli ihanan lämmin ja puolipilvinen päivä, ja päätimme mieheni kanssa laskeutua maantasoon ja alkaa perkausurakan. Kohteena vihreänä kumpuna loistava kasvimaamme. Eipä olisi uskonut, että rikkaruohomeren keskeltä löytyi jo valtava määrä hyvänkokoisia hyötykasvin alkuja. Babypinaattia olemme jo syöneet, samoin retiisejä. Niitä olen jo uuden eränkin kylvänyt. Ja ei babypinaattiin ei ole erikseen lajiketta, vaan lehdet kerätään pieninä ja odotetaan seuraavien lehtien kasvua. Peruna taustalla myös kukoistaa ja se on jo kertaalleen mullattukin. Ja kummasti urakkaa helpottavat nuo alustat, joiden päällä voi istua, olla polvillaan tai maata vaikka kyljellään. Ne todella auttavat argonomiassa ja selkä ja polvet eivät joudu niin koville perkuutöissä. Suosittelen.

Punajuurta kitkimme esiin rikkaruohomerestä.

Pitkään odotimme palsternakan itämistä ja yllätykseksemme löysimme jo noin 3-4 cm alkuja rikkaruohojen keskeltä, joten oli todellakin optimaalinen aika käydä rikkaruohojen kimppuun. Tosin vähän aikaa mietimme, mikä on rikkaruohoa ja mikä ei. Lopulta tarkistimme netistä, miltä palsternakan lehdet näyttävät ja tältähän ne näyttävät pieninä.

3 tuntia perkuu-urakassa vierähti, kun käsipareja oli kaksi. Yleensä olen viettänyt yksinäni lähes koko päivän perkaamassa kasvimaata. Nyt onneksi mieheni halusi tulla avuksi.

Ja tuo ihan ensimmäinen kuva. Siinä on kasvamassa ruusupapua, joka odottelee vielä heinäseipäitä tuekseen sekä neliöpenkki on reunustettu punapellavalla, joka on aika hitaasti tänä vuonna kasvanut. Muualla ruusupapuja ovat tänä kesänä vainonneet etanat. Ennen ei ole tällaista invaasiota meidänkään pihassamme ollut. Olemme ahkerasti tänäkin kesänä siistineet rikkaruohoja mm. kasvihuoneen edustalta ja silti ovenpielen kukka-astiat tulvivat tavallisia, vaaleita pikkuetanoita. Kellarin kupeessa ei ole hyötykasveja syötäväksi, mutta pikkukotiloita siellä vilisee. Olisi luullut, että kylmä talvi olisi etanatkin pitänyt kurissa, mutta ei. Siilejä on yleensä pihassamme hämärän tullen rymistänyt, mutta niitä ei tänä vuonna ole paljon näkynyt. Tästä saattaa myös etanainvaasio johtua. Joten hei kaikki siilit, meidän pihaan saa tulla viettämään aikaa! Ruokaa riittäisi...

Tässä myös yli viikon vanha kuva. Blogiin en ole ehtinyt kirjoittelemaan tai sitten en ole jaksanut. Työt häiritsevät taas vapaa-aikaa, mutta tässä vilahdus talomme tulevaa värimaailman muutosta. Vaalea lauta on uutta, harmaa osa on maalattua pintaa ja väri tulee olemaan harmaa.

Hieman harmaaksi töissäkin tämä viikko muodostui. Viime viikolla töissä oli mukavaa, sijaisen kanssa yhteistyö aina sujuu mutkattomasti ja saimme kaikista ongelmista huolimatta homman toimimaan. Odotin innolla töissä oloa, vaikka olenkin yksin keskellä remonttia linnouttautuneena työhuoneelleni, jonne järjestin keittiönkin, koska taukotiloille kulkeminen remontin keskellä olisi ollut mahdotonta.

No, eilen sain tiedon, että joudun muuttamaan remontin vuoksi nyt tämän kuukauden ajaksi työpistettäni pidemmän työmatkan päähän, koska ilmastointi nykyisellä työpisteelläni joudutaan ajoittain sulkemaan remontin vuoksi. No, tämä tietää taas lisäjärjestelyjä ja koska paikkakunnallani ei ole julkista rakennusta, jossa ei olisi sisälmaongelmaa, joudun valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen "paremman". Onneksi työsuojeluvaltuutettu avusti tässä valinnassa ilmoittamalla, kumpi on vähemmän ongelmainen. Tämä muutto ja työpisteen vaihdot taas tietää lisästressiä, kestänkö olla töissä ko. paikassa, vai saanko taas oireita huonosta sisäilmasta. Olo oli hetken aikaa yhtä tukala kuin tällä auringonkukkarivistöllä, joka sinnittelee kuivassa, halkeilevassa maassa sitkeästi päivästä toiseen.

Työmatkani myös pitenee. Olin ajatellu kulkea polkupyörällä nyt kesällä töihin aurinkoisina päivinä. No, en nyt viitsi sitten enää yli 10 km päähän ajella. Onneksi tämä järjestely tulee nyt sitten ensi viikosta lähtien voimaan ja kolmen viikon ajan olen sitten muualla kuin normaalilla työpisteelläni. Saa peukuttaa, ettei terveyteni kärsi muutoksesta. Talonmiehet on jo tilattu maanantaille heti aamuun siirtämään niskatuellisen työtuolini väliaikaiselle työpisteelleni, sitä ilman en suostunut siirtymään, koska niskani vaatii tukea pitkän työpäivän ajaksi. Itse ajelen sitten muun työssä tarpeellisen tavaran kanssa perässä välaikaiseen yksikkööni.

Lisäksi sain heti eilen kuunnella remontoivan firman pomolta nurinaa, kun joutuu minun takiani hankkimaan vetoketjullisia oven muovisulkuja lisää, kun hänellä on vain yksi varattuna. Urakka kusee varmaan parin ylimääräisen ovisuojan vuoksi? Hyvää mainosta firmalle natista asiakkaan kuullen. Olen kuitenkin osana organisaatiota ja työmaata, jolla minä työskentelen, tehdään remonttia. Lisäksi jo nyt näyttää, että firman teippaukset eivät ole kovin pitäviä ja pelkään pahoin, että pölyä pääsee työpisteillemme huonon suojauksien vuoksi. Rakennuksessa siis vaihdetaan sisäkattolevyjä. Kovin aggressiivisesti firman pomo minua ollut ajamassa pois työpisteeltäni ja en voi mitään ajatukselleni näin remontin alkusuojaustöitä seurattuani, että mitenköhän hyvin ja sääntöjen mukaan remonttityö meinataan tehdä, kun mahdolliset "todistajat" halutaan paikalta pois hinnalla millä hyvänsä. No, kun remontti on ohi, näkee, mikä on lopputulos. Onneksi minulla on työhuoneellani ilmanpuhdistin. Muuten todennäköisesti tukehtuisin remontin jäljiltä odottavaan pölymäärään.

Mutta en anna moisen pilata fiilistäni vapaa-ajalla. Aamuisin on ihana hipsiä pikaisesti käymään kasvihuoneella ennen töihin lähtöä. Saappaat jalkaan ja läpi kostean nurmikon. Ja kyllä, saamme kohta tämän kesän ensimmäisen omalla kasvihuoneella kasvaneen kurkun herkuteltavaksi ja sen jälkeen monta lisää. Kirsikkatomaatissa on myös jo pientä punerrusta tomaattitertuissa. Ehkä ensi postauksella laitan pari kuvaa tämän kesän kasvusta. Yksi elämän ihmeellisiä mysteerejä on tämä kesäpäivänseisaus. Ihmettelin  pari kesää sitten anopilleni, kun hellepäivien jälkeisinä aamuina on nurmikko kuitenkin kosteana. Hän hyrähti nauramaan ja totesi, että ei alkukesästä, vaan vasta kesäpäivänseisauksen jälkeen. Enpä ollut moista vaikutusta tiennyt, mutta siltä se kyllä vaikuttaa omien havaintojenikin perusteella. Kaikkea sitä oppii, kun ikää tulee.

Puutarhuri päättelytöissä

Kyllä on sadesää ja tauko puutarhatöistä tehnyt hyvää. Kasvimaalla on kaikki roihahtanut kasvuun, myös rikkaruohot, ikävä kyllä. Vielä on kuitenkin sen verran savista ja märkää sateiden jäljiltä, että on hyvä tekosyy olla menemättä sinne kyykkimään. Kasvakoot vielä vähän aikaa.

Tämä puutarhuri ei ole kuitenkaan toimettomaksi jäänyt, vaan kantoi eilen kasan melkein valmiita käsitöitä sohvalle ja alkoi kokoamaan ja päättelemään. Parit villasukat, pipon, pitsipuseron, pääkallohuivin ja tämän kuvassa olevan hihattimen sain virallisesti valmiiksi ja käyttökuntoon.

Pahoittelen kuvakulmia. Mieheni oli työvuorossa ja itse leikin kameran ajastimen kanssa. Ja voin kertoa, että tämän hihattimen kuvaaminen oli aikamoinen haaste. On sen verran erikoisen mallinen kuvattavaksi. Lanka on kuitenkin kierrätyssilkkilankaa ja ostettu paikalliselta pienyrittäjältä Neulovillasta jo vuosi sitten kesällä ja alunperin tästä piti kapea huivi tulla. Nyt kuitenkin langan pehmeyden vuoksi siitä muotoitui ihana lämmin hihatin. Joka tosin kyllä kaulahuivistakin käy tarvittaessa muotonsa vuoksi. Ja menee pieneen tilaan tarvittaessa lämmikkeeksi otettavaksi matkaan mukaan.

Tuon pitsineuleen ohjeen löysin jostain Novitan pari vuotta vanhasta lehdestä ja kuten näkyy, on ohje ollut kovassa käytössä. Otin siitä kopion, koska en jaksanut koko lehteä siirrellä ja tiirailla ohjetta. Ja tulen varmaan jatkossakin ohjetta hyödyntämään.

 Nurjalla silmukat kudotaan aina nurin, eli siis joka toinen kerros kudotaan nurin, paitsi nurjan kerroksen alussa tulee aina tuo reunasilmukan nosto ja kaksi oikeaa silmukka ja kerroksen lopussa kolme oikeaa silmukkaa. Minusta simppeli ohje, jota oli helppo seurata ohjeen lyhyyden ja loogisuuden vuoksi. 

Samalla pitsineuleen ohjeella kudoin myös itselleni kesäisen ihanuuden, puuvilla-bambuisen pitsipuseron. Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä pitsineuleesta kesäkäyttöön ja nyt se on lopultakin valmiina. Alaosa on siskoni puodista ostettua luomubambulankaa, jota kului kaksi vyyhtiä ja yläosan Novitan valkoisen puuvilla-bambulangan perin äidiltäni ja hyödynsin nyt siis osan siitä tämän puseron yläosaan. Ihana tuli ja en itse muuttaisi mitään. Jopa itse suunniteltu puseron malli oli sopivan mittainen ja ympärysmitaltaankin juuri oikean kokoinen. Harvinaista, että itse tehdystä, itselle suunnitellusta en virheitä löydä tällä kertaa. Ja ei edes vaatinut alkuun purkutöitä. Jouduin kyllä toteamaan taas sen tosiasian, että on lankaa ja on Lankaa. Valkoinen yläosakin on pehmeää tällaiselle herkkänahkaiselle, mutta kyllä tuo vihreän sävyissä erottuva luomulankainen alaosa on pehmeydessään aivan omaa luokkaansa. En kuitenkaan koko puseroa halunnut tuosta väristä, vaan kyllä tuo valkoinen yläosa on kesävaatteeseen passeli ja tuo valoisuutta, ilmavuutta ja keveyttä vaatteeseen.

Olen hieman huono käyttämään valkoisia vaatteita ja olemme todenneet mieheni kanssa, että jonkinlainen kirous on kohdallani, koska muuten en ole kova possujaamaan (kuten isompi siskontyttöni pienenä sanoi), mutta kun puen jotain valkoista päälle, niin aina tapahtuu jotain. Mieheni alkaa aina kellottamaan kauanko menee siitä, kun puen valkoista päälleni, että siinä on jokin tahra. Pikkulapsi heittää maitokahvit vahingossa päälleni tai itse onnistun pärskäyttämään jotain vaatteilleni tai nojaamaan likaiseen autoon. Onneksi pesukone on keksitty, mutta toivon kuitenkin, että jospa tämä kaunis neule pysyisi puhtaana pidempään, ettei heti tarvitsisi pestä.

Sain myös mustan pääkallohuivini valmiiksi ja siitä tuli huisin hieno myös. Nyt on niin iso, että voi käyttää myös hartiahuivina. Tämä jää itselleni. Aiemmin olen siskontytöille ja veljen tyttöystävälle lahjaksi virkannut halutuissa väreissä sekä siskoni Herkkupuoti Woimaan myyntiin jokusen kappaleen. Ohje virkattuun pääkallohuivin löytyy edelleenkin Silmukoita -blogista.

Tänään alkaa virallisesti beach volley -kesämme viikkokisan merkeissä, kun kokoonnumme paikkakuntamme uimarannalle aikaa viettämään biitsipelejen seurassa aina näin maanantai-iltaisin. Itse tosin ihan katsojana/järjestäjänä ja kevensimme tapahtumaa niin, että ei enää pelata varsinaista viikkokisaa, kunhan pelaillaan. Meille järjestäjllekin jää enemmän aikaa kesällä muuhun, kun tietoja ei tarvitse enää päivitellä nettiin osallistujille näkyviin. Jokainen pelikerta on oma kisansa. Hiekka voi tosin tänään olla sateiden jälkeen vielä hieman viileää, mutta eipä tuo ennenkään ole pelaajia tuntunut häiritsevän.

Ja tänään alkoi myös viimeinen kesälomaviikkoni. Tämä viikkoni kuluu akupunktion merkeissä, psykologin kanssa keskustelukäynti odottaa sekä pankissa käymme hieman laina-asioita järjestelemässä mieheni syksyllä alkavien harjoittelujaksojen ja niiden vaatiman opintovapaan vuoksi. Ja tänään on se hetki, mitä meiltä on monasti jo kinuttu. Nimittäin haemme tänään siskontyttömme yökyläilemään. Tosin vain yhdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Meillä on itsellämme sen verran kiirusta tällä viikolla, että enempään emme nyt kykene venymään, vaikka mielellään pitempäänkin olisin yökyläilijät pitänyt. Keskiviikkona mieheni ajatteli jatkaa päätykolmioprojektia. Itse en silloin ehdi paljon kotona olemaan, mutta mieheni ei kuulemma tarvitsekaan apukäsiä paljoakaan. Anoppini poikkesi myös eilen katsastamaan nurmikkomme kasvua ja voi olla, että hänkin tulee keskiviikkona urakoimaan ruohonleikkurin seurassa.

Juhannuspäivä kuluu perinteisesti isosiskoni synttäreitä juhliessa. Mieheni on pitkästä aikaa koko juhannuksen vapailla töistä ja mietin, olisiko liikaa toivottu, jos sääkin sattuisi suosimaan meitä ja olisi aurinkoista sateiden sijaan ja saisimme nauttia juhannuksesta ulkosalla? Toivoa aina voi.

Kesäloman herkkupaloja

Alkukesä on hurahtanut vauhdilla. Ja juhannusruusumme, joka harvoin kukkii edes ennen juhannusta, kukkii juuri nyt ja on täynnä ruusuja ja pörriäisiä. Mieletön surina käy pensaan ympärillä. Lisäksi olemme grillanneet, käyneet markkinahumussa ja vähän shoppailleet mieheni kanssa. Ja tietenkin ahkeroineet puutarhassa. Leikkasin nurmikkommekin yhtenä iltana. Mieheni halusi mieluummin frisbeegolfia pelaamaan. Vastineeksi mieheni sai sitten tällä viikolla osallistua rikkaruohosouviin kanssani.

Ja kuten aiemmin mainitsin, ruokaa on grillattu ahkeraan. Palsternakka on vaan niin hyvää ja mieheni on grillannut sitä porkkanan kera folion sisällä. Hieman yrttejä, öljyä ja suolaa ja hyvää on. Peruna on valmistunut siivutettuna samalla tavalla. Lihalla on myös herkuteltu. Vastapainoksi kaikelle lihalle pastaa yrttisellä riisikermakastikkeella on tullut pari kertaa nautittua. Se on vaan niin hyvää tuoreista yrteistä valmistettuna. Odottelen jo pinaatin kypsymistä kasvimaalla, jotta saisi tuoreesta pinaatista valmistettua pinaattikeittoa. Maku on aivan eri kuin pakastepinaatista.

Näin helteiden aikaan jälkiruaaksi on maistunut hedelmäsalaatti marjoilla. Tässä tuoretta ananasta, hunajamelonia ja pakastimesta viimevuotisia vadelmia ja pensasmustikoita. On vaan niin herkkua jääkaapin kylmästä nautittuna.

Tein myös pari päivää sitten raparperi-toscapiirakan ja siitä tuli niin hyvää, että mieheni tilasi jo uuden samanmoisen. Rikkaruohoja kitkiessä raparperipenkistä lähti nippu varsia ja siitä sitten innostuin ne hyödyntämään leipomalla piirakan mantelilastupäällisellä.

Sadesäällä ja iltaisin ehtiessäni puikot ovat viuhuneet ja siinä se lopultakin on. Minun uusi höyhenenkevyt kolmiohuivini. Lanka on jakkilankaa ja siis aluvillasta otettua, eli on todella pehmoista, köykäistä ja lämmintä. Väri on niin minua. Ihana sammalen sävy. Hieman isompaa huivia olin ajatellut alkuun, mutta tämä on juuri sopivan kokoinen hartioille tai kaulaan kääräistynä. Mahtuu myös takinkauluksen alle, koska menee ohkaisuudensa vuoksi myös pieneen tilaan. Kerrankin itse tehty käsityö, josta en löydä mitään häiritsevää, ei virheitä ja kokokin tuli oikea.

Nyt on työn alla taas pääkallohuivi, tällä kertaa musta. Ja kun sen saan kohta valmiiksi, luulenpa, että aloitan jonkin vintage-neuleen, hihattomana tai lyhyellä hihalla sellainen lähelle tuleva ja mukava neule olisi mielessä. Posti toi tänään Vintage-neuleet -kirjan, jossa on neulemalleja 30-50-luvuilta. Nyt osui kohdilleen, vaikka tilasin netistä enkä päässyt selaamaan sisältöä. Tämä oli juuri se mitä hain.

Yllätyksekseni voitin arpajaisissa synttäreideni aikaan ja arpajaisvoittoni saapui lopultakin postissa viime viikolla. Leivän saa mieheni leipoa itselleen, koska sisältää ruista ja vehnää. Keittiöpyyhe pääsee käyttöön, mutta tuo leikkuulauta/pannunalunen pääsee seinälle keittiötä piristämään. En raaski käyttää tuossa käyttötarkoituksessa. Ehkäpä tarjoilualustana pääsee toimimaan leivonnaisille. Toisella puolella lautaa on sama kuvio kuin pyyhkeessä eli puolukka-mustikka-teema. Täytyy myöntää, että Taito-lehdestä en kyllä saanut mitään irti. Lahjoitan siis sen eteenpäin, jos joku tutuista siitä hyödynnettävää löytää. Olen edelleen pöllämystynyt, koska yleensä arpaonni ei kohdalleni ole useinkaan osunut. Mutta mieluinen synttärilyllätys ja juuri sitä mitä olen toivonut. Olen jo pitkään ihaillut noita Ebba Masalinin opetustauluista tehtyjä tekstiilejä.

Miehelläni on selkä viimeisen kuukauden jumittanut. Käynti jäsenkorjaajalla hieman auttoi ja uusi aika on tällä viikolla. Lisäksi osteopaatti sai hieman olotilaa helpotettua. Muuten on venytellyt ja vahvistanut sisimpiä keskivartalolihaksia selkävaivoja helpottaakseen ja se on ollut hieman avuksi. Lisäksi on yrittänyt huolehtia, että selkä ei saa kylmää. Aiemmin pahasti töissä tapaturmaisesti tuhoja kärsinyt nilkka on myös vaivannut ja siitä menee ortopedin arvioon uudelleen tällä viikolla, koska virheasento on vielä aika paha. Joten saa nähdä mikä on tuomio. Leikattaisiinko jo viiden vuoden kuntoutuksen ja kärvistelyn jälkeen. Tosin leikkauksen voisi aikaisintaan tehdä ensi vuoden puolella opiskelukiireiden takia, mutta kaikki aikanaan.

Kaikesta huolimatta hän on pystynyt onneksi tekemään piha- ja puutarhatöitä. Pitkät kävelyt ja istumiset tekevät ennemminkin jumia kuin puuatrhatyöt, joissa asento muuttuu. Eilen aloitimme lopultakin kesälomalleni suunnitellun työleirin ja talon pohjoinen päätykolmio on puhdistettu ja maalattukin ensimmäisen kerran. Toinen maalikerros vielä odottaa ja taitaa mennä ensi viikolle maalaustyöt, koska sen verran sateista on luvannut huomisesta lähtien. Tuloksen paljastan sitten myöhemmin, kun eteläinenkin puoli on uudistettu. Se vaatii jo paneloinnin vaihdon, mutta putsaustöitä ei vaadita ja paneelitkin on pohjamaalattu valmiiksi, joten helpottaa työn määrää. Ristiriitaista on varmaankin osan mielestä, että valitsemamme värimaailma ei tue 70-luvun taloa, mutta en vaan jaksa enää katsella tuota sekamelskaa, jotka aiemmat asukkaat tähän ovat luoneet eri ruskean sävyillä. Ja niitä on monta, tummanruskeasta keskiruskeaan ja jopa kastanjanruskeaa. Lisäksi tuo tumma ruskea imee itseensä lämpöä kesähelteillä uskomattoman paljon, joten senkin vuoksi haluamme hieman vaaleampaa sävyä. Joten teemme talon ulkonäöstä modernimman harmaan eri sävyillä maalattujen pintojen osalta. Suurimmalta osaltaan talomme on siis punatiilipintainen. En ole tiilen ystävä, mutta tuota en lähde silti muuttamaan. Ehkäpä harmaat maalipinnat saavat talon ulkonäön harmonisemmaksi.

Tänään olisin voinut maalata lisää, mutta koska telineiden siirtoon tarvitaan kaksi henkilöä ja mieheni on työvuorossa, olin pakotettu ottamaan tämän päivän levon kannalta. Aamusta poikkesin hakemaan kirjapakettini postista kävellen ihanan helteisessä säässä. Pikkupaikkakunnan etuja. Iltapäivän nautiskelin kirjan kera aurinkoisella terassilla. Ennen lomaa totesin itselleni, että jos yhdenkin päivän ehdin lepäämään ja nauttimaan olostani auringossa terassilla hyvän kirjan kera, niin lomani yksi haave on toteutunut. No, se on toteutunut jo kolminkertaisesti.

Tänään hain lisäksi ensimmäiset kukat puutarhasta maljakkoon. Sitruunankeltaista kulleroa ja sinistä iiristä.

Ja kuten kuvasta näkyy, on nyt viimeinenkin lohko pyöreältä maaltamme kunnostettu. Siihen on nyt kylvetty ruohosipulia ja kehäkukkia sekä reunustalla kasvaa posliinirikkoa ja pari aiemmin puutarhalta ostamaani timanttikukkaa pääsi lohkoa piristämään kylvöjen tuotoksia odotellessa. Mutta kuten kuvasta myös näkyy, niin puutarha on nyt sillä tolalla, ettei vaadi kuin kastelua. Nurmikko ei helteiden aikana kasva ja rikkaruohosouvikin on tehty tällä viikolla.

Auringonkukat puskevat esiin kasvimaalla.

Kasvimaalla rikkaruohot ovat vasta alullaan, joten sielläkään ei ole tarvinnut muuta kuin viljelemätön pääty kertaalleen heiluriharalla siistiä. Mieheni lupasi toisen rikkaruohottuneen päädyn harata, olkapääni kun ei pidä tuon heiluriharan käyttämisestä. Eilen pääsimme helpommalla kastelutöistä illan pienen sadekuuron hoidettua osan hommistamme. Itse olimme sillä välin pyörälenkillä ja reittimme osui juuri niin, että pyöräilimme sadepilvien perässä eli selvisimme itse kuivina, ihme kyllä. Tänään on ollut niin kuuma päivä, että iltapuhteeksi pääsen urakoimaan kasteluhommat pidemmän kaavan kautta, mutta huomenna on luvattu jo vettä reilusti, joten isommat kastelut sitten luonto hoitaa itse. Sadepäivä on puutarhurin lepopäivä, joten lepopäiviä siis minulle tiedossa enemmänkin lähipäivinä. Ehtiipähän sisäkotihommiakin välillä tekemään. Ja selkä saa hieman lepoa. Vakituinen fysioterapiapaikkani oli remontissa ja en ole päässyt akupunktioon lomani aikana, kuten suunnittelin. Tämä asia korjaantuu nyt ja menen tällä ja ensi viikolla neulatyynyksi ja saan taas selkäni ja lonkkani parempaan kuntoon.

Mutta ei siis valittamista. Pelkäsin loman osuessa kesäkuulle, että tiedossa on viileää säätä ja sadekelejä, kuten viime vuosina, mutta onni on tänä vuonna lomankin suhteen suosinut minua. Ja vielä ensi viikko on lomaa. Ja aion nauttia siitä, oli sitten keli mikä hyvänsä.

Ihanaa alkukesän hellettä

Kesälomani alkoi keskiviikkona ja porhalsimme siskontyttöni ja mieheni kanssa puutarhalle ostamaan tilaammamme taimet kasvihuoneelle sekä muut hyöty- ja koristekasvit puutarhaamme tälle kesää. Torstai ja perjantai kuluivatkin sitten uurastaen puutarhassa istutushommissa.

Jo aiemmin ostamani hyönteishotelli pääsi paikalleen liiterin räystään alle. Suuntana ei ole etelä, koska se ei ollut mahdollista, mutta paikka on lämmin, tuulilta suojainen ja ei pitäiisi päästä pahasti kastumaan ylhäällä seinustalla. Nyt vain odottelemaan, saammeko asukkaita, jotka voisivat samalla pitää yllä puutarhamme hyvää hyönteiskantaa.

Mieheni oli salakuvannut, kun siskontyttöni kanssa kävimme keskiviikon puutarhareissun jälkeen illemmalla kasvimaalla kastelemassa. Ja tämähän vaatii tietenkin kaivolta pumpattuna vettä. Ja minä en ollut se joka pumppasi, vaan tuo pikkuneiti sitkeästi vaan aina roikkuu pumpunkahvassa kaivolla ja täyttää kastelukannun toisensa perään.

Tämä pumppukaivo on ollut lasten suosikkipaikka pihassamme kesäaikaan. Tosin täti on tiukkana ja vaatii aina välillä pitämään taukoja. Onneksi kastelukannut täytyi aina välillä käydä tyhjentämässä kasvimaalle, joten siinä tuli tälläkin kertaa pakollinen tauko. Minä kastelin kasvimaalla kasvipenkkeihin aina imupinnat ja neiti jatkoi puolityhjillä kastelukannuilla kastelemista. Neiti olisi halunnut kastella perunamaankin, mutta siihen laitoin stopin ja kerroin, että peruna ei kaipaa kuin luonnon omaa kastelua, sitä jota sadepäivinä sataa taivaalta kesäaikaan. Tähän oli tyytyminen. 

Tänäkin vuonna innostuimme hieman mieheni kanssa ja ihan huomaamattamme kasvimaalle kylvimme porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, raitajuurta, pinaatti, tilliä, keltasipulia, ruohosipulia, pillisipulia, retiisiä ja tietenkin isoa, punaista auringonkukkaa, pensaskrassia, ruusupapua ja punapellavaa. Onneksi on iso kasvimaa, jonne sopii. Mutta tuo rikkaruohosouvi. Ou nou! Nyt on ollut niin kuivaa, että rikkaruohotkin ovat pysyneet kurissa, mutta saa nähdä nyt kun viilenee, kuinka hurjistuvat kasvamaan. Nytkin puutarha huutaa jo apua rikkaruohojen reunustaessa perennapenkkejä, puita, pensaita ja rakennusten seinustoja. Kuitenkin tällä viikolla aikani kului kasvien istuttamis- ja kastelemispuuhissa. Sitä paitsi onhan tuo mukavampaa puuhaa, kun rikkaruohojen perkaaminen. Nyt on sää jo viilentynyt ja hieman sateita olenkin jo odotellut, siirtyisi myöhemmäksi rikkaruohourakkakin. Tiistaina tällä tietoa, on vielä lämmintä ja sitten taas viilenee.

Tässä lopputulosta, kun olen uudet yrtit nyt istuttanut talven tappamien tilalle, kylvänyt etualan lohkoon kylvökukkia lisää viime vuoden sadosta itseitäneiden seuraksi, paikkaillut mansikkamaalle vierustoille levinneistä taimista uusia jokusen kuolleen mansikantaimen tilalle sekä poistanut rikkaruohot pensasmustikoiden alta ja pyöreän maan reunustoilta. Ja kyllä, yksi lohko on rajattu kuvasta pois. On täysin rikkaruohottunut sipulimaamme, johon olemme jo kahtena kesänä vaihtaneet mullat ja nyt totesimme, että uudistamme lohkon poistamalla kaiken pohjan suodatinkankaita myöten. Se on täynnä rikkaruohojen juurakoita. Ehkä pääsemme uuden kankaan ja mullan kanssa sen jälkeen pari seuraavaa vuotta helpommalla. Ajattelin kylvää siihen uudet ruohosipulit, ilmasipulit ja hieman kesäkukkia ja muita sipulikasveja sekä pintaan hieman monivuotisia maanpeittokasveja. Siitä kuva sitten aikanaan, varmaankin loppukesästä, kunhan saamme valmiiksi. 

Tänä kesänä kävi niin, että koska sain lahjaksi vaaleanpunaisia ja pinkkejä kasveja, päätin muuallakin puutarhassa ja terasseilla jatkaa samaa punaista linjaa. Siskontyttöni valitsi minulle ehdottomasti yhden valkoisen pelargonin ja sen seuraksi tämän kirkkaan pinkin sekä omenankukkien sävyisen pelakuun. Itse valitsin seuraksi pinkkiä päivänkakkaraa, koristenokkosta, murattia ja hämähäkkikukkia. Mieheni aiemmin halusi kukonhelttaa oranssina ja loistavan punaisena, joten ne pääsivät myös samaan paikkaan liiterin seinustaa piristämään.

Lisäksi puutarhalla oli mahtava valikoima mitä ihanamman sävyisiä suuria joriineja. Koska jo entuudestaan meillä on juurakko, joka kukkii valko-vaaleanpunaisin kukin, päädyin samansävyiseen, mutta hieman tummemman pinkki-valkoisena. Nämä pääsivät vierekkäisiin ruukkuihin terassin portaiden viereen. Toinen kukkii jo valmiiksi, toinen aloittelee vasta kasvuaan. Yksi vanha juurakko oli kuivahtaneen näköinen, mutta liotin sitä yön yli astiassa vedessä ja istutin sitten liiterinseinustalle muiden kasvien joukkoon. Saa nähdä lähteekö kasvamaan.

Tämä jokunen vuosi sitten ostamani sitruunavärisenä kukkiva kullero selvisi viime talvesta ja nyt aukoo kukkiaan. On piristävä ihanuus joka kevät. Nytkin on täynnä nuppuja, joten kukinta tulee olemaan runsas.

Itse perennoja talven aikana menetin paljon. Kaikki särkyneetsydämet, osan sipulikasveista sekä keijunkukista kuolivat, samoin tyyriat. Kärhöt eivät myöskään ole nousseet, syysleimut eivät ole näyttäytyneet. Myöskin aiemmin lahjaksi saamani koristekirsikkani kuoli. Pensasmustikkamme Pink lady, josta emme nyt ehtineet saamaan yhtään marjaa, on myös eloton. Onneksi viime kesänä saamani päärynäpuu selvisi talvesta ja kukkikin jo ensimmäisen kerran.

Näitä lehtoakilleijoja ei tunnu hetkauttavan Suomen kylmät talvet. Nytkin kukkivat parhaimmillaan. Kuvassa oleva valkoinen yksilö oli tämän kevään ensimmäinen. Karviaispensas on keskustastaan aivan sinisenään akilleijaa. Jokunen vaaleanpunainen on myös jo auennut. Ja muutkin hengissä selvinneet perennat kukkivat runsaasti tai ovat nupullaan, aivan kuin riemuiten, että pakkaset eivät heihin pystyneet. Ja onneksi on vielä paljon perennoja, jotka kukkivat vasta myöhemmin kesällä.

Olen kuitenkin puutarhurina oppinut sen asenteen, että luonto hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä tälläkin oli tarkoituksensa ja saan taas lisää tilaa uusille kasveille puutarhaani. Sen kyllä myönnän, että tuo lahjaksi saamani koristekirsikka ja ihana pinkkimarjainen pensasmustikka hieman kirpaisivat. Mutta en aio niiden vuoksi kuitenkaan etelämmäksi asumaan muuttaa.

Ja suureksi hämmästyksekseni löysin itseni torstaina järvestä vilvoittelemasta. Kuumat helteet varmaankin sekoittivat tämän vilukissan pään. Viime kesänä en tainnut kertaakaan käydä uimassa ja yleensäkin aikaisintaan vasta heinäkuun helteiden jälkeen olen suostunut järviuinnille, kun vesi ollut jo todella lämmintä. Täytyy myöntää, että vesi oli kyllä nyt jo tarpeeksi lämmintä ja hyvin tarkenin vielä uimisen jälkeenkin. Nyt sääennustaja mainitsi, että kesä- ja toukokuu korvaavat tänä vuonna toisensa, joten voipi olla, että jäi tämän kesän viimeseksi järvipulahdukseksi minulta. Toivottavasti kuitenkin toinen lämmin jakso osuu kesälomani ajalle, vaikka nyt kesäkuussa tänä vuonna jouduinkin lomani pitämään.