Hyvä, paha kortisoni

 

Tänään on lepopäivä. Kaunis syksyä lähestyvä maisema on kuitenkin, jopa sadepäivänä. Löytyy jo vähän ruskeaa ja keltaista sävyä puutarhassa.

Sairasloma jatkuu edelleen, silmän lukunäkö ei ole palautunut. Lääkekuuri on mennyt nyt lähes 4 viikkoa. Ylihuomenna on kontrolli sairaalassa silmälääkärillä. Jännittää tuo käynti, että mikä on tarkemmassa tutkimuksessa paranemisaste.

Tämä kuva on taas eiliseltä, jolloin aurinko paistoi osan päivää. Kuvassa minisorvaripensaan siemenkota on auennut. Tämä on pensaan kaunein vaihe. Todella kaunis, hento ja värikäs. Tämä minisiemenkota ilahdutti ja piristi mieltä eilen.

Ja kuten otsikossakin totesin, kortisoni on pirullinen lääke. Se turvottaa (+2 kg tällä hetkellä), se aiheuttaa lyhyttä pinnaa ja ärtyisyyttä, se väsyttää ja piristää. Vaikka otan lääkkeen aamulla klo 7.30, en saa unta ennen klo 23.30, yleensä vasta puolen yön jälkeen nukahdan. Toisaalta se energisoi.

Olen turhautuneisuuteni siivonnut niin kotona kuin isälläkin. Isällä liinavaatekaappi tuli pengottua läpi siskoni kanssa ja 3/4 lähtikin joko kaatopaikan lumppukuormaan tai vanhimman siskomme pitämään kirppispöytään. Lisäksi eilen siivosin isän parvekkeen. Näihin onneksi ei tarkkaa näköä tarvita.

Kun työtavarat palasivat kotiin ja laitoin ne takaisin paikalleen, tuli työhuoneesta ankeuttaja myös olohuoneen näkymälle (edellisen postaukseni kuva). Alkuviikosta vaihdoimme mieheni kanssa työ- ja vierashuoneen päittäin. Nyt olohuoneesta näkyy vierashuone sohvineen, kauniine mattoineen ja tapettikin näkyy taas edukseen. Lisäksi taas meillä on toinen tilava oleskeluhuone, jonne itse voi mennä vaikka lukemaan ja vieraatkin mahtuvat. Sitten joskus kun koronatilanne hellittää.

Pikkuhuoneeseen vaihdoimme järjestystä niin, että työpöytä on nyt vaatehuoneen seinää vasten, ei makuuhuoneen. Toivotaan, että tämä auttaa siihen, että mieheni saa aamunsa nukkua rauhassa etätyöstäni huolimatta. Viime aikoina olen tosin miettinyt, pääsenkö tänä syksynä edes etätöitä tekemään, kun nuo tulehduspesäkkeet tuntuvat niin hitaasti paranevan. Mutta se piristää mieltä, että työhuone nyt odottaa pirteämpänä mm. punaisen villaraitamaton myötä. Ja odotan, että pääsisin palaamaan töitä tekemään. 

Lisäksi olen saanut kokeilujen kautta kehitettyä pataleivästä toimivan ja hyvänmakuisen version. Tämä ei sisällä hiivaa, on maidoton ja luontaisesti gluteeniton. Psyllium turvottaa taikinan ja olen leiponut tämän lasikannelliseen uunivuokaan, jossa nousee huokoiseksi ja saa rapsakan, koputellessa kaikuvan kuoren. Auringonkukansiemenistä ja pellavarouheesta tulee lisäkuitua muuten niin jauhoiseen leipään. Jauhoina tässä käytin hirssijauhoa, täysjyväriisijauhoa ja karkeaa riisijauhoa. Ja on hyvää!

Puutarhassa gladiolukset ovat aloittaneet kukintansa. Hieman myöhään kesällä lykkäsimme sipulit maahan, mutta kukkavanoja on hyvin ja toivon, ettei halla ehdi niitä viemään. Ovat ympäri puutarhaa sijoiteltuna, joten harsotus ei onnistu. Ensimmäisenä nousivat matalat oranssit, sitten nämä limenväriset, yksi vaaleanpunainen on kukkinut (tämän lahjoitin naapuriin pikkuneiti vaaleanpunaiselle) ja osaa odottelen, mitä väriä nuppujen takaa paljastuu.

Hieman jännittää tuleva syksy. Ilmojen kylmettyä alkaa taas flunssakausi ja itse olen nyt tavallista heikommassa asemassa kortisonin annoksen vähittäisen laskun myötä. Oma kortisolituotanto hiipuu lääkityksen aikana ja vastustuskyky on siis heikko. Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta.

Itse koen, että kesä meni jo, ja odotan jo innolla syksyä, polttelen iltaisin kynttilöitä, käsityö on taas kädessä usein, nautin syystuulen tuiverruksesta ulkoillessa sekä iltojen pimeydestä. On taas muutoksen aika. Toivon sen tuovan hyvää ja positiivista.

Syksyä ilmassa

Kesä oli ihana, helteinen, lämmin ja vähäsateinen. Kastelemaan joutui tosin jo puutarhaakin, koska osa pensaistakin alkoi nuukahtamaan. Mutta jos saan kesäsään valita, parempi tämä, kuin kylmää ja sateista, vaikka jossain vaiheessa mietin jo terassilla sadetanssin tarvetta.

Heinäsirkkoja on näkynyt ja kuulunut nyt joka päivä ja ilta. He ovat myös tykänneet poseerata. Tämä on etupihan kukkaruukun gladioluksesta.

Tämä vitsaus liittyy tämän kesän helteisiin ja vähiin sateisiin. Samantien kun vadelma kypsyi, iskivät janoiset pörriäiset. Heillä oli tänä kesänä herkkukesä, veden sijaan he saivat hyvät vadelmamehut. Me sitten ajelimme pienen matkan päähän ja kävimme sieltä isoilta luomutiluksilta keräämässä vadelmamme pakkaseen pientä korvausta vastaan.

Puuliljat kukkivat tänäkin kesänä upeasti. Ja mahtuivat vielä riippajalavan alle. Ensi kesänä kukkivat myös, mutta saa nähdä, jääkö kukinnot piiloon jalavan oksiston alle?

Maistoin myös ekan kerran marjoja sirotuomipihlajasta. Hyviä ja makeita. Ensi kesänäkin aion niillä herkutella.

Tämä pölkinvuoresta ostettu päivänlilja tuntuu olevan päivänliljojemme ykköskukkija. Ja niin upean värinen. Loistaa suuren pihakivemme vierustalla kukkiessaan. Lempivärini on oranssi.

Saimme tänäkin vuonna työkaveriltani isoja, punaisia karviaisia. Teimme pikapullaani varten (hillopitko) Köyhän talon lakkahilloa eli porkkana-karviaishilloa. Lopuista karviaisista myös saimme karviaishilloa. Tänään mieheni keitteli vielä karhunvatukkahilloa. Siskollani on isot karhunvatukkakasvustot pihassaan ja sieltä saimme marjoja tänäkin vuonna.

Hääpäivän vietimme perinteisesti puutarhoissa. Ajelimme Hauholle yhden miehen rakentamaan kiinalaiseen puutarhaan. Upeat viimeistelyt ja rauhallinen tunnelma. Tykkäsin!

Samalla poikkesimme lähistöllä Tyrvännössä varamummun ja -vaarin haudalla. Siitä jatkoimme Lepaalle iltapäiväkahville.

Se on leipä, pataleipä. Ensimmäinen valmistamani (V, G ja hiivaton) ja näitä tulee lisää. Kerrassaan herkkua kaiken matalan hiivattoman leipävalikoiman jälkeen. Tämä onnistui psylliumilla, joukossa on siemeniä, jauhoina tattari ja riisi. Aion kokeilla myös hirssijauhoilla ja tef- jauholla. Myöhemmin ehkä raporttia, mistä tulee parhain.

Pihlajien oksat notkuvat marjoista. Pääsee taas rautalangan kanssa marjoista koristeita terassille askartelemaan. Vanha kansa ennustaa, että tulee vähäluminen talvi, kun pihlaja ei kahta taakkaa kestä. Saa nähdä.

Tämä oli kotiterassin maisema tänään. Päivänvarjo kuivui aamusateiden jälkeen auringossa (edelleen paahtavaa lämpöä riittää lähes hellelukemiin), mutta nyt varjo siirtyi varastolle pussitettuna. Terassikesä on nyt meiltä virallisesti ohi, eikä edes harmita. Odotan jo niin syksyä ja sateita.

Tänään söin elämäni ekaa kertaa peuranlihaa. Mieheni teki herkullisen nyhtöpaistin. Nyt odottelen alkaako urtikaria ja kutina, vai sopiiko peura minun elimistölleni. Mutta herkullista oli.

Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt putkeen tänä kesänä. Heinäkuun lopulla toisesta silmästäni peittyi näkö osittain. Syyksi selvisi sairaus, joka onneksi ei ole tappava, mutta silmäni ovat tulehduspesäkkeitä täynnä ja nyt menee vahva lääkekuuri, joka on riski koronapandemian aikana. Työtavarani siirrettiin jo lähityöhön ja nyt lomani lopun lähestyessä ne palasivat takaisin kotiin. Eli paikkakunnan ylilääkärin päätöksellä etätyöni jatkuvat edelleen niin kauan kuin tarve on. Näkö ei ole parin viikon lääkityksestä huolimatta vielä palautunut ennalleen, ja juurikin tietokoneelta lukuetäisyys on se ongelma, joten saa nähdä jatkuuko lomani jälkeen elämä sairausloman merkeissä. En tykkää, mutta minkäs terveydelleen voi. Nyt toivon vaan, että näkö palaa normaaliksi pitkän lääkityksen myötä.

Vuodenaika vaihtuu taas. Nautitaan siitä!

Unikot kukkii!

Unikot ovat pysyneet suosikkikukkinani jo vuosikymmeniä. Mieheni on myös ihastunut unikoihin. Nyt meillä on niitä kylvöpenkillinen kukkimassa, ja joka päivä aukeaa uusia kukkimaan.

Hellekelin herkut

 

Tänään tein täytekakun. Usein hyödynnän kakun täytteen ylijäämät tekemällä triflejä, niin tälläkin kertaa. Nuo saavat odottaa huomiseen, kun miehenikin on töistä vapaalla taas.

Tässä itse kakku. Tummasuklaapohja toivottavasti taittaa hieman vegaanisen vispivaahdon makeutta. Vispivaahdosta kaikki lähti, kun löysin sitä lopultakin kaupoista. Ja pakastinta täytyy vähitellen tyhjentää viime kesän marjoista, että mahtuu uusia tilalle.

Tämä ylä oleva on meidän jokakesäinen herkku, joskus myös talvella. Mikä on sen parempaa hellepäivän iltana kuin makeansuolainen melon con jamon eli hunajamelonia Serranon kinkun kera. Nam!

                                                                                Kyllä ihan perushedelmäsalaattikin kesänä maistuu. Oman maan mansikoita kera ananaksen ja hunajamelonin. Tuore ananas on ikisuosikkini.

Silmänruokaa riittää nyt rutkasti puutarhassa. Juhannukseksi poimin kauniin kimpun sisälle.

Pionit lopettivat jo kukintonsa, mutta onneksi on kuvia ja hurmaavia olivat tänäkin vuonna.

Perhosia on puutarhamme täynnä joka päivä. Aikanaan, kun aloitimme puutarhan työstämisen muotopuutarhasta, jouduimme toteamaan, että maa oli niin kovaa ja kivistä, että emme saa reunoille kunnon multatilaa. Saimme aikaiseksi noin 20 cm multatilan korkeudeksi ja siksi reunoille valikoitu kuivan ja karun paikan kasveja. On timjamia, kurjenpolvia, suikeroalpia, grönlanninhanhikkia yms. Perhoset ja pörriäiset viihtyvät. Emme valita.

Päätin poiketa pikaisesti puutarhassa äsken kuvaamassa kukintoja auringossa. Kukintoja kyllä löytyi, mutta varjossa. Tajusin samalla kuinka paljon kasvimme puutarhassa ovat kasvaneet. Siellä on hienosti jo varjopaikkoja. Tuli aika tunnelmallisia kuvia valoine ja varjoineen.

Jaloritanrinkannus on viihtynyt ja tänä vuonna on kukinnot kasvaneet todellakin mittaa. Itse olen kyykyssä tuossa vieressä.

Hellepäivät vielä vaan jatkuvat. Onneksi puutarhamme ei kaipaa kauheasti kastelua. Etupihan kylvökukat ja uudet istutukset kastelemme päivittäin sekä tietenkin ruukku- ja amppelikukat. Mansikat ja pensasmustikat kyllä nyt kaipaavat vettä, että marjasato onnistuu. No, mansikka nyt satonsa on jo melkein tehnytkin, mutta pensasmustikka vasta kypsyy. Ja näyttää tulevan hyvä sato.

Nyt kun pujo kukkii, reagoin rajusti siihen, ja mikään lääkitys ei täysin riitä. Joten helle tai ei, tänään pysyn enemmän sisällä ja on siivouspäivä. Leipomiset jo teinkin ja imuroinnin jälkeen odottaa kasvissosekeittoainekset tekijäänsä. Sitten saankin loppupäivän nautiskella ja lepäillä. Ja kakkuakin on nyt jälkiruuaksi pitkästä aikaa.