Pinkkiä pensasmustikkaa!

Poikkesimme eilen työpäiväni jälkeen mieheni kanssa ostoksilla. Piti ostaa nurmikon reunusnauhaa, mutta eihän puutarhamyymälästä niin vähillä ostoksilla ikinä selvitä. Mukaan tarttui reunusnauhan lisäksi työhanskoja, pari joustavaa saavia ja mieheni haaveilemaa hopeasipulia kesäksi kasvimaalle. Aiemmin kasvoi keltasipulia, mutta viime vuosina punasipulia ja nyt mieheni innostui hopeasipulista.

Mieheni puhui myös tuossa pari viikkoa sitten, että haluaisi kolmen hyvin menestyneen pensasmustikkapensaan seuraksi pari uutta lisää. No, eilen nekin sitten löytyivät.
Enpä ollut ennen pinkkiin limonaadiin törmännyt, mutta pakkohan tuollainen oli ostaa! Ainot olivat lopussa, mutta Arto vielä löytyi, joten sekin tarttui matkaan. Pinkki oli sen verran hintavampi, että tyydyimme kahteen pensasmustikkaan, kolmea kyllä alunperin suunnittelimme.

Ja perennoista en vaan ikinä pääse ohi. Tällä kertaa kotiin mukana pääsi tarhakullero, jolla kuvauksen mukaan "sitruunan väriin taittavat vaaleat kukat". Pääsee kasvamaan oranssin kesäkulleron viereen perennapenkkiin.

Bongasin myös jo kaunokaisen kotipihalta kukassa, ja näytti kukkineen jo vähän aikaa, pinkki tuokin. Pienimmän siskontyttöni nykyinen lempiväri on pinkki. Kyllä pikkuneiti ilahtuu myöhemmin kesällä, jos pensasmustikka innostuu ekana kesänään jokusen pinkin marjan iloksemme tuottamaa.

Lisäksi löysin lopultakin pari vuotta etsittyäni pienen suihkulähteen takaterassille, mutta siitä sitten myöhemmin tarkemmin. (Sovimme mieheni kanssa, että on sitten kesäkuinen synttärilahjani.)

Huhtikuun paahteisia pihatöitä

Huomaa, että työhönpaluu vapaiden jälkeen on verottanut aikaa blogin ylläpitämiseltä. Tällä hetkellä töissä on rankkaa, mutta arkityöläisellä on onneksi vapaat viikonloput ja tämän olen viettänyt ihan pihalla hakemassa puutarhasta henkistä jaksamista. Fyysisesti kehossa tuntee pihatöiden jälkeen, että hommia on tehty, mutta kun muistaa ergonomiasta huolehtia, ei kroppa pahemmin kärsi. Perennapenkit on nyt siistitty kahden päivän aikana. Eilen uurastimme yhdessä mieheni kanssa, ja tänään jatkoin yksinäni mieheni ollessa töissä "lepäämässä". Tuntuu kuin olisi jo kesä lämpötilojen puolesta, reilusti yli +20 molempina päivinä. Puutarha taas todistaa, että kevättä kuitenkin eletään. Kevät on siitä mahtavaa aikaa, kun saa seurata, mitä puutarhasta nousee kukoistamaan. Lisäksi työnjälki näkyy samantien, mikä taas viikonlopun aikana tuli todistettu.

Perjantaina poikkesimme isosiskoni luota hakemassa talvisäilössä olleet joriininjuurakot ja gladioluksen sipulit ja pääsivät eilen jo multaan harson alle. Saa nähdä, aikaistaako loppukesän kukintaa. Lisäksi siistimme etupihan kaivon ympäristön. Puinen reunus oli jo melkoisen pehmentynyt jokusen vuoden palveltuaan ja vaihdoimme tilalle uuden metalllisen (sinkityn) version. Toivon, että kestää kauemmin kuin edeltäjänsä!

Tänään jatkoin eilen keskeneräiseksi jäänyttä mansikkamaan siistimistä. Jos jossain, niin siinä kyllä työnjälki näkyy parhaiten joka kevät! (Aurinko vaihdatutti kuvakulmaa...)

Myös jouluruusu pääsi tänään ulkomultaan. Pitkään mietin paikkaa, ja päädyin lopulta istuttamaan valkovuokkojen ja helmilijojen väliin. Idänsinililja reunustaa nurmikolla aluetta. Kevään ensimmäiset kukkijat siis talolle päin ryhmänä kiven vierustalla. Ensi keväänä näkee, onko jouluruusu viihtynyt.

Ja tänään bongasin parkkipaikan muurilta ensimmäiset pienet nuput tulppaaneissa. Ihanaa! Kyllä nyt alkoi jännittämään, minkä näköisiä tulppaanikukkia aukeaa. Kylmänkukka oli tänään myös aukaissut tämän kevään ensimmäisen kukkansa. '

Jäipä alussa mainitsematta, että kevät on myös ihanaa aikaa siksi, että se on puutarhurille melkein kuin joulu, joka päivä uusi hurmaava lahja odottaa puutarhassa.

Kaikkien sääntöjen vastaisesti...

Ja lopultakin pääsin aurinkoon antibiootin loputtua jokunen päivä sitten. Ja mahtavan lämmin keli olikin. T-paita päällä tarkenin, ja minähän siis olen melkoinen vilukissa. Vaikka tein vain kevyemmät hommat, niin ajoittain hiki valui. Mies sai taas raataa lapion varressa, kantoi multasäkkejä ja isoja iirispaakkuka. Vuosikausia jakamista odottaneet iirikset jaoimme tänään, vaikka kaikissa puutarhakirjoissa luki ohjeistus, että kukinnan jälkeen jaettava. Me nyt mitään kukintaa jaksettu odottaa kesään asti, kun nyt just oli aikaa moiseen hommaan ja sääkin oli mitä sopivin ja maa kuohkeaa. Mies kaivoi ylös kiven vasemmalla puolella kasvaneet lupiinit (ja kyllä tiedän, että mahdoton saada hävitettyä), mutta ainakin suurin osa pääsee nyt kaatopaikalle kasvamaan. Tilalle siirsimme oikealta puolen kiveä jakamiamme iiriksia sekä lisäsimme uutena aiemmin ostamamme mieheni himoitsemat keisarinkruunun sipulit. Lisäksi ostamamme alliumit löysivät paikkansa parkkipaikan reunamuurilta kuunliljan seasta. Ja tiedän, että sopivin istutusaika alliumeille on syksy, mutta ei nyt jaksanut syksyynkään asti odotella, joten maahan päätyivät jo sipulit. Vähän lisäjännitystä puutarhurin elämään, kasvaako vai eikö kasva...

Lisäksi kävin tiirailemassa taas parkkipaikan muurin kasvutilannetta ja ihanasti on jo väriä saanut rinnalleen harmaa muuri multatilaan ilmaantuneen keväisen kasvun myötä.

Särkynyt sydän (keskellä) on aloittanut kasvunsa ja tulppaanien lehdetkin alkavat olla jo hyvää kokoa. Grönlanninhanhikkia kasvaa vasemmalla muuria vasten punavihreänä ja oikealla taka-alalla kurjenpolven samansävyiset lehdet puskevat esiin.

Melkein jo unohdin, mutta vielä ehdin pääsiäisen aikaan laittamaan aiemmin lupaamani kuvan täna vuonna askartelemistani pääsiäiskorteista. Kuntoutuksessa ollessani leimasimella urakoin ja kotona sitten liimailin kortit valmiiksi.

Ja pakko laittaa vielä narsisseista päivityskuva. Mahtava kukinta meneillään takaterassin ruukussa ja nyt on etuoven pielessäkin olevat tervetuloa toivottavat narsissit auenneet.

Mieheni halusi kuvaan mukaan, joten olkaa hyvät, herra puutarhurin käsivarsi mukana kuvassa.

Tähän on hyvä lopettaa pääsiäispäivitykset. Huomenna paluu arkeen työn ääreen. Onneksi muuten kevät on kotipuutarhurille yhtä juhlaa.

Pikakierros puutarhassa

Ihana aurinkoinen päivä, mutta sisällä lusmuilen, koska antibioottikuurin vuoksi en voi auringossa vielä oleilla.Vuosi sitten olin samalla kuurilla ja sain komean punaisen naaman jo 15 minuutin mittaisella kävelymatkalla töistä kotiin. Kävin kuitenkin nyt pikaisesti pihalla nuuskuttelemassa kevään tuoksua ja tarkistamassa kasvutilanteen puutarhassa. Siirsin viime keväänä kylmänkukan eri paikkaan kasvamaan ja antoi nyt odotuttaa tänä keväänä kasvuaan, mutta onneksi nyt näkyy kasvua. Raparperi myös punastelee jo pintaan. Samoin viime syksynä kirsikan ja omenapuun alle lisäämämme tulppaanit ja narsissit ovat taas kasvattaneet lehtiään. Ihanin yllätys oli nurmikolle ilmestynyt sinisyys - skillat ovat kukassa!

Keltaista pääsiäisen kunniaksi

Eilen aloitin pääsiäsvapaat leipomalla illasta. Otin käyttöön uudet tukevat silikoniset muffinsivuuat ja hyvin toimivat. Ja ovat pääsiäisen aikaankin sopivat. Makua antamaan leivonnaisiin lisäsin kesäkurpitsa- ja porkkanaraastetta, ja herkullisen makuisia ovat, miehenikin mielestä.

Kesäkurpitsa-porkkana -muffinsit
(maidoton, munaton ja luont. gluteeniton)
100 g margariinia
2 dl fruktoosia
1/2 dl tummaa siirappia
1 prk aprikoosisosetta (piltti, bona, tms.)
4 dl gluteenittomia jauhoja (1/3 jauhoista täysjyväjauhoa)
2 tl leivinjauhetta
1 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 dl raastettua porkkanaa
1 tl kardemummaa

Vatkaa ensin margariini, sokeri ja siirappi. Lisää aprikoosisose ja kardemumma vatkaten. Seuraavaksi kuivat aineet ja viimeiseksi raasteet. Paista 175 asteeessa (kiertoilmalla) tai 200 astetta (ilman kiertoilmaa) 15-20 minuuttia.
Ps. Voit paistaa myös levynä pienessä vuuassa n. 20x30 cm, josta leikkaat esim. sydämen muotoisella piparimuotilla leivoksia tai veitsellä neliöitä. Paistoaika n.20-25 minuuttia.


Tänään oli pakko hipsasta sen verran pihalle, että sain pari kuvaa ulkona ruukussa olevista narsisseista, jotka aloittivat eilen kukintaansa. Huomasin kuvia katsellessani, että tuo valkoinen ulkoruukku näyttää kuvassa ihan kananmunan puolikkaalta, olen siis taas huomaamattani tehnyt valintoja istuttaessa tulppaanit juuri siihen. Keltainen on edelleen inhkokkivärini, mutta tuossa ympäristössä narsissit ovat ihana piristys. Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille!

Toipumista ja töitä

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun alkoi olo tuntua ihmismäiseltä, joten antibiootit taitavat sittenkin tehota. Alkoi hieman jo epäilyttää, kun viikonlopun jälkeen oli edelleen olotila nuutunut. Töitä on urakoitu, tosin työajan puitteissa, mutta kyllä siinäkin kroppa kovilla on ollut tälläkin viikolla.

Tänään töistä päästyäni odotti mukava yllätys kotona. Posti oli kulkenut ja toimittanut perille tilaamani kasvihuonekirjan. Muita puutarhakirjoja meiltä kyllä löytyy, mutta kasvihuoneviljelyyn erikoistunut kirja on puuttunut. Ja kyllähän tuosta jonkin verran uutta asiaa löytyi. Todettiin miehen kanssa, että tämä kirja olisi ostaa jo jokunen vuosi sitten, ennen uuden kasvihuoneen hankkimista.

Narsissit sisällä lopettivat jo kukintansa, mutta ulkona olevat keltaiset pikkunarsissit ovat juuri nupullaan ja aukeavat sopivasti pääsiäiseksi. Sisällä ovat nyt kerrotut 'Orange princess" -tulppaanit auenneet. Kyllä niitä olen nyt ihaillut illan aikana.

Eilen sain kaivettua esiin pääsiäiskoristeet kodin piristeeksi.Verhoja ja pöytäliinoja en nyt tänä vuonna jaksa vaihtaa. Olen mieluummin käyttänyt illan vapaa-ajan järkevämmin eli lepäämiseen ja toipumiseen. Huomisen kun vielä töissä jaksaa, niin sitten alkaa pääsiäisvapaat. Ihanaa!

Virvottavana

Saimme tänäkin vuonna kauniisti koristeltuja virpomisvitsoja ja hyvää mieltä tuttujen pikkunoitien ja yhden pääsiäiskissan piipahtaessa onnea tuomassa meillekin. Ihanaa, kun on vielä pieniä ja vähän isompiakin virpojia lähipiirissä.

Sinuiittia ja sipuleita

Noin 10 vuoden tauon jälkeen poskiontelotulehdus saavutti minut, ikävä kyllä. Kaupan päälle sain vielä silmätulehduksenkin. Antibioottia nyt menee sitten tablettina että tippana, toivottavasti tehoavat!

Poikkesimme tänään pikaisesti kiertämässä Tampereen puutarhamessut. Täytyy sanoa, että köyhät olivat  messujen tarjottavat eikä mitään uutta sieltä mukaan tarttunut. Vähän hyvää mieltä kertyi matkaan, kun ystävän kanssa vaihdettiin kuulumisia pitkästä aikaa. Kukkasipuleita ostimme pari pussillista. Aika uskomatonta, että jostain noin rumista möykyistä, voi kasvaa niin kauniita kukkia. Keisarinpikarililjaa ja alliumeja olisi tarkoitus saada kasvamaan. Saas nähdä miten käy. Mies osti kyllä jotain varmemmin onnistuvaa, keltasipulia omalle kasvimaalle ensi kesänä kasvatettavaksi.

Kotiin tultuamme muistin, että pääsiäisruoho (ohra) oli vielä kylvämättä. Joten kylvimme vähän pääsiäistunnelmaa, joka toivottavasti ehtii pääsiäispyhiksi kasvamaan.

Epämukavaa tukkoisuutta

En tiedä saavuttiko nuhatauti minut, vaiko saako tuo ulkona oleva pölykausi tämän aikaan, mutta nokka vuotaa kirkasta, aivastuksia räiskähtelee tämän tästä, päätä särkee limakalvojen ollessa niin turvoksissa ja tietenkin silmät on hiekkaa täynnä ja särkevät. Lääkitykset ovat jo maksimissaan, joten sieltä ei enempää apua. Lisäapu onneksi löytyy sarvikuonosta, jonka käyttö on tuskallista (tuntuu että takaraivo haluaisi räjähtää irti), mutta helpottaa oloa, joten kannattaa. Eilen oli säätiedotuksessa maininta, että rakas viholliseni koivu olisi liittynyt lepän seuraan terrorisoimaan meitä allergikkoja, joten saattaa osittain siihen liittyä. Oireet alkoivat eilen aamulla käveltyäni töihin. Voi tosin olla tauti ja allergia yhdessäkin, tiedä tuota. Tukossa ollaan kuitenkin. Onneksi tänään oli töissä lyhennyspäivä, joten pääsin kotiin lepäilemään ja röörit aukomaan.

Kotona koristekurpitsan taimet olivat sukeltaneet pintaan. Kaivattu piristys nuhanenän päivään.

Töitä ja askartelua

Töihin paluu oli helpompi kuin ajattelin... siis helpompi, ei helppo! Ihana oli kuitenkin nähdä työkamuja pitkästä aikaa. Ja sain kiitostakin vielä työtaidoistani. Kiitos siitä asianosaiselle!

Päätin kuitenkin ihan varmuuden vuoksi tasapainottaa päivää ja tehdä illasta jotain luovaa, joten askartelin illasta jo aiemmin kuntoutuksessa aloittamani pääsiäiskortit loppuun. Höyhenpöllyhän siitä seurasi. Pidetään lopputulokset vielä salassa, jos sitten pääsiäisenä paljastan korttini.

Hyvä loma, hyvä mieli!

Tänään vaihdoimme hyvin kasvaneet taimet suurempiin ruukkuihin. Sää oli mitä sopivin, puisella kotiterassillamme lämpötila nousi pienestä tuulenvireestä huolimatta + 27 asteeseen. Kelpasi siinä työskennellä yhdessä mieheni kanssa. No, turha löpistä enempää. Kuvat kertokoon loput.

Tomaatti paistattelee auringossa.

Vesimelonin taimet (erä 2) näyttävät nyt erittäin lupaavilta.

Tässä tarjolla koko tämänhetkinen viljelys aurinko- ja happikylvyssä.

Huomenna palaan taas työn ääreen kolmen viikon vapaiden jälkeen. Olen ehtinyt lepäämään, kuntoutumaan, nauttimaan vapaa-ajasta mieheni ja läheisteni kanssa ja vähän juhlimaankin, sekä tietenkin nauttimaan ihanista aurinkoisista kevätpäivistä niin kävelylenkeillä kuin lämpimällä kotiterassillakin. Unohtamatta tietenkään hyvää taimikasvatuksen ajankohtaa, johon nyt on ollut ruhtinaallisesti aikaa. On ollut kerrassaan ihanat ja rentouttavat vapaat.

Juhlahumua

Vietimme eilen veljeni tyttöystävän ja hänen siskonsa valmistujaisissa. Ihanat kemut ja oli kiva nähdä sukua pitkästä aikaa yhdessä. Kutsussa oli muumeja, joten päädyin tekemään muumiaiheisen kakun itselleni mukaan. Miniatyyri-Myy pääsi kakkua koristamaan kukkien kera.

Poikkesimme valmistujaisten jälkeen vielä iltaa istumaan pitkäaikaisessa ystäväperheessämme ja samalla onnittelemaan ensimmäistä kummityttöämme ja hänen äitiään, joilla oli viikonloppuna tuplasynttärit. Muistan vielä kun pidin höyhenenkevyttä viikon ikäistä pientä tyttövauvaa sylissäni, kun miestäni oli juuri pyydetty kummisedäksi ja minua haltijakummiksi, ja nyt siitä on jo 12 vuotta aikaa. Aika kuluu vääjäämättä ja on ollut ihana seurata vuosien ajan kummityttöjämme ja heidän sisarustensa kehitystä ja olla itsekin vaikuttamassa heidän elämäänsä.

Illalla kotiin palattuamme odotti ihana yllätys, mieheltäni saamani narsissin kukat olivat auenneet illan aikana. Täydellinen päätös läheisten kanssa vietetylle hauskalle päivälle.

Superpirtelöä

Viimeisimmän kuntoutusjakson aikana poikkesin taas kontrollissa tulevalla ravintoneuvojalla. Hän ehdotti kokeiluun lisänä ns. superfoodia, koska ruokavalioni on suppea allergioiden ja yliherkkyyksieni vuoksi, ja saisin tätä kautta luontaisesti hivenaineita, vitamiineja yms. Pillerimuodossa menee tällä hetkellä aikamoinen koktaili eri valmisteita ja jatkossa voisin mahdollisesti osasta päästä eroon saamalla ne suoraan ruuasta ja jauheista. Perustana tällä hetkellä toimii ananas, friseesalaatti, kesäkurpitsa ja pakastetut puolukat, joita pakastimestamme ekana vastaan tuli pöngittyäni.  Pirtelömuotoiseen superfoodiin on helppo lisätä hieman pahanmakuisempia aineksia, kuten spiruliina ja MSM. Lisäksi olen sujauttanut mukaan pellavansiemenöljyä pari ruokalusikallista, koska omegaa tarvitsen mm. suoliston tervehdyttämiseen, ja sellaisenaan otettuna aiheuttaa närästystä minulle, koska öljyähän tuo on. Lisäksi loraus hunajaa livahtaa aina mukaan ihan muuten vaan. Ja kaikkea muuta tuoretta, mitä nyt kotona sattuu olemaan, kuten tällä hetkellä persiljaa. En nyt tiedä, onko täydellistä superfoodieta, mutta ainakin jotain sinne päin minulle sovellettuna. Herkullisen makuista ja nopeaa valmistaa, vaikka ei varmasti siltä ensi kuulemalta vaikutakaan. Kuitenkin hyvin peittää niin pahanhajuisen ja -makuisen "voimajauheen" spiruliinan ja MSM ei myöskään joukosta maistu. Mieheni myös totesi, että hänen inhokkinsa pellavansiemenöljyn makua ei pirtelöä juodessaan erottanut. Pitemmällä tähtäimellä on nyt hauska testata, miten terveyteeni vaikuttaa. Tuskinpa ainakaan haitallisesti! Ja pirtelön koostumus määräytyy sen mukaan, minkä verran mitäkin ainesta kotoa löytyy tai mitä haluat pirtelöösi lisätä.

Shoppailua ja kylvöhommia vol 2

Tänään poikkesimme Plantagenissa ostamassa lisää siemeniä, mm. kirsikkatomaatti "Chocolate Chemj" tarttui mukaan. Lisäksi mieheni valitsi mukaan hämähäkinkukan siemeniä ja minä halusin valkoista laventelia kokeiluun, saa nähdä ehtiikö esikasvatettuna, olisi voinyt myös suorakylvää. Edellisten lisäksi kotona oli odottamassa hajuherneen siemenet likoamassa. Tänään pääsimme lopultakin auringon lämmittämälle terassillemme multaa pöllyttämään ja saimme samalla nautiskella kevään äänistä ja tuoksuista.

Ja olihan se pakko ostaa sipulikukkiakin. Yksi ruukullinen tulppaaneja ja monta ruukullista narsisseja tarttui mukaan. Osan jätin sisälle asuntoa piristämään ja osan istutin jo pihalle valiten suojasimmat kohdat. Katsotaan miten selviävät ulkosalla. Mieheni osti minulle kauniin valko-oranssin narsissin. Minä kun en ole keltaisen värin ystävä - edes kasveissa. Ulos kuitenkin laitoin kevään kunniaksi keltaiset narsissit, ja myönnettäköön, että olivat myös tarjouksessa, mikä vaikutti valintaan. Kunhan vielä kukat aukeavat niin saadaan kunnon piristystä terasillekin.

Kävimme myös alkuillasta kävelylenkillä reippailemassa ja huomasin kotiin saapuessamme pihalla salaa kasvaneet krookukset. Olin jo unohtanut istuttaneeni ne. Sieltä ne nyt sitten olivat puskeneet esiin. Ihana yllätys!

Ja taas sen sai todeta, pienikin määrä vihreyttä piristää isosti. Ainakin keittiön ikkunasta näkymä oli vallan houkutteleva tänään. Kuva puhukoon puolestaan.

Lapsellista menoa

Eilen olivat lähellä asuvat siskontyttömme täällä tätilässä päivää viettämässä. Nuorin, 3-vuotias, haettiin meille jo aamupäivästä, vanhempi on tokaluokkalainen ja pääsi meille koulupäivän jälkeen läksyt tehtyään. Päivä kului nopeaan ja kaikenlaista ehdittiin touhuamaan. Nuorimmainen halusi heti leikkikentälle päästyään meille ja ehdimmekin sinne hetkeksi kaksistaan ennen ruoka-aikaa, kun mieheni jäi ruokaa valmistelemaan kotiin. Leikkikentällä kasvaa suuria kuusia ja sieltä tarttui mukaan miehelleni tuliaisiksi "joulukuusenkäpyjä", joita pikkuneiti keräsi sitten iltapäiväreissulla lisää kotiin vietäviksi. Selvästi päivän hittituote.

Myös saippuakuplailu oli huippua. Takaterassillamme on mukavan lämmintä puhallella, kun tähän aikaan vuodesta lämpötila siellä nousee jo yli +20 asteen puolen päivän jälkeen.

Saippuakuplailun jälkeen teimme uuden reissun leikkikentälle että molemmat siskokset pääsivät sinne. Mieheni ehti myös mukaan. Nuorempi valitti saippuakuplailun jälkeen, että meni saippua suuhun ja oli kuulemma pahaa, mutta onneksi näimme matkalla naapurin koiran, jolta nuorempi neito sai koko naaman peittävän pusun, joten saippuakin tuli siinä sivussa siivottua pois. Ja koiria rakastava neitokainen oli onnellinen. Vanhempi siskoksista antoi putsata vain käsineet. Säästeli vissiinkin hiekkaleikkeihin itseään ja leipoikin heti hienon hiekkakakun koristeineen. Tosin sitä ennen täti palasi kotiin uudelleen, koska oli unohtanut ottaa mukaan lupaamansa hiekkalelut nuoremman komentooran kovasti paheksuttua moista muistamattomuutta.

Leikkikentältä kotiuduttuamme vaadittiin heti lääkärilaukku esiin ja pehmolelut tuli taas hoidettua kuntoon. Samoin ehdimme aina suosittuja lautapelejä pelaamaan ennen kotiin lähtöä.

Vanhempi kultamuru oli tyytyväinen kun pääsi pitkästä aikaa meille ja ruoka oli kuulemma hyvää. Yllättäen makaroni ja jauhelihakastike teki kauppansa ja jälkiruuaksi kotitekoinen vadelmakiisselikin kelpasi. Nuoremman ruokailuista on turha todeta mitään sen enempää, nakit sentään maistuivat...

Onneksi olen nyt lomalla ja löytyi aikaa ottaa pitkästä aikaa ottaa siskontytöt meille. Aika kuluu edelleen liian nopeaan ja tädin pieninkin kulta haluaa jo kulkea omia polkujaan kädestä pitämättä aina kun vain on mahdollista. Ja näytti nauttivan pienestä retkestään tätilään koko sydämestään. Meillä on kuulemma "ihana koti".