Herkullista uutta vuotta 2017!

Vuosi on vaihtunut ja jouluherkkujen loputtua siirryimme nimipäivä- ja syntymäpäiväherkkujen pariin. Kuvassa työkaverilleni viikonloppuna leipomani ja koristelemani kakku. Tänään herkuttelimme töissä 60-vuotiasta ikiliikkujaa. Kukkia on kuusi ja terälehtiä jokaisessa 10, joten kyllä kakussa on ikää vastaava numerointi. Lautanen jää synttärisankarille lahjaksi, kunhan kakku saadaan syötyä. Kuva tähän siksi, että raketit jäivät tänä vuonna oikealla kameralla kuvaamatta ja nämä kukat kakun koristeena ovat kuin kirkkaita raketteja uuden vuoden taivaalla.

Kakun jätin muuten nakukakuksi, koska töissä on jokunen maidotonta ruokavaliota noudattava minun lisäkseni. Lisänä vatkasin kermavaahtoa erilliseen kulhoon sitä lisukkeeksi halajaville.

Loppiaisena mieheni nukkuessa työvuoron jälkeen aamupäivästä, minä uurastin keittiöllä kooten ja päällystäen hänen nimipäiväkakkuaan. Ja jos joku ei tunnista, on kakun tarkoitus esittää golfpalloa. Perinteisesti ostin hänelle lahjaksi suklaasuukkoja ja paketista löytyi uusi arabian Lumihevonen-muki sekä kahvipurkki pappatunturi-teemalla. Pääsivät molemmat heti käyttöön, eli ilmeisesti mieluiset olivat. Appiukollani oli aikanaan pappatuntureita kulkupelinä.

Ja tämän vuoden ensimmäinen tulppaanikimppukin on nyt virallisesti ostettu. On ne vaan niin kauniita. Myös anoppini kävi poikaansa lahjomassa ja illemmalla poikkesi siskoni perhe tyttärineen lahjomassa päivänsankaria lisää. Ja joku voi kummastella, että nimipäivänä tällaista, mutta minun sukuni puolella on ollut tapana juhlia myös nimipäiviä kakutellen. Mieheni eräs tuttu kysyi, että jos nyt näin paljon kaikkea, niin millaiset on sitten synttärit? Tähän totesin, että silloin on monta kakkua!

Loppiaisaattona huomasin aamusta töihin lähtiessäni, että mieheni oli unohtanut ostaa loppiaiseksi ruokatarpeita. Otin pakkasesta sulamaan marraskuulla siskoltani ostamaamme luomupossun jauhelihaa ja ajattelin, että eiköhän jotain muuta kuin perusruokaa siitä keksitä tehdä. Sainkin työpäivän aikana idean ja poikkesin töiden jälkeen ruokakaupan kautta kotimatkalla. Pekonia, juustoa sekä sämpylöitä miehelleni tarvitsin loppiaisherkuttelua varten. Eli teimme hampurilaisia.

Elämäni ensimmäisen hampurilaisen söin viime kesänä kaveriperheen pojan synttärigrillibileissä. Ai että, se oli hyvää - ja täyttävää. Sämpylänä käytin hiivatonta tattarileipää ja niin tein nyt loppiaisenakin. Ja voin todeta, että edelleen oli herkullista. Sekä myös ihan yhtä täyttävää kuin kesälläkin. Hurja ähky kaupan päälle. Lauantaille jäi vielä tarpeita ja herkuttelimme silloinkin hampurilaisilla. Mieheni totesi, että laihdutuskuuri menee pilalle. Tähän totesin, että tietääkseni hampurilainen kotona tehtynä nyt niin kovin epäterveellistä ole. Varsinkin kun välissä on salaatit, tomaatit ym. viherpiipertäjän härpäkkeet.

Ja ihan selvennyksenä, että etualalla on siis mieheni hampurilainen, tuo pieni laiheliini taustalla on minun. Mutta ei makua haitannut ja voin kertoa, että en kyennyt haukkaamaan kuin aina kerrallaan toisesta reunasta syödessäni, sen verran kokoa hampurilaisessani oli.

Mitään lupauksia en tulevalle vuodelle tänäkään vuonna tehnyt, mutta täytyy todeta, että ainakin olen aloittanut vuoden syöden hyvin. Vastapainoksi olen myös hankkinut kuukaudeksi käyttöoikeuden kuntosalille, joka toimii paineilmavastuksin, joten sopii minulle ärsyttämättä liikaa helposti itseensä ottavaa kroppaani. Kerran olen jo käynytkin, ja tänäänkin piti mennä, mutta työpäivä oli sen verran väsyttävä, että jätin väliin ja otin koti-illan mieheni ollessa työvuorossa. Kohta laitan rieskan uuniin, otan käsityön käteen ja lössähdän hyvillä mielin sohvalle keräilemään voimia tulevalle työviikolle. Tänään oli maanantai ja sen kyllä töissä huomasi. Loppuviikolle ei myöskään helpotusta ole tiedossa. Minulla on kuitenkin torstaina töiden jälkeen aika varattuna intialaiseen päähierontaan, joten sillä ainakin saan osan viime viikkojen aikana kertyneistä niskan alueen kireyksistä rentoutumaan.

Hyvää ja ehkä vielä hieman parempaa uutta vuotta 2017!

Joulu 2017

Ulkona oli jouluna pimeää, koleaa ja lumetonta, mutta meillä sisällä oli valkoista. Kaikki jouluna kukassa olleet kukkani olivat valkoisia, ja osa kukkii vieläkin. Sain anopilta ja isältäni valkoiset amaryllikset ja lisäksi mieheltäni jouluruusun ja joulukorin, jossa oli jouluruusu sekä valkoinen amaryllis. Joten kaunista ja talvisin valkoista oli sisällä, vaikka ulkona pimeys lymysi. Joulu on kuitenkin aina joulu. Sain mieheltäni lahjaksi Pentikin poron, joka kuvassa näkyy. Kaunis on. Itse lahjoin miestäni mm. palapelillä, jossa on espanjalainen maisema ja sen saimme loppiaista ennen jo valmiiksi, vain 1000 palaa. Kuusi oli tänä vuonna kaunis, vaikka mieheni epäili sen olevan liian pieni, ei ollut, oli juuri sopiva.

Piparkakkutalokin valmistui ennen joulua. Nimesin sen pöllöhotelliksi. Kesällä oli ulkona hyönteishotelli, jonka muuten naakat tai harakat tuhosivat sisuksiltaan syksyn saapuessa, joten ensi keväänä täytyy kerätä uudet korret ja heinät siihen ja varmaankin verkottaa etuseinämä, ettei näitä saa nokittua irti. Tämä hotelli kuitenkin säilyi oikein hyvin joulun yli, nyt on jo puolet seinistä syöty ja pöllötkin lentäneet pois. Naureskelin, että taisi olla rokkipöllöt kyseessä, kun heidän lähdettyään, oli hotellin etuseinämä pistetty pipariksi, eli hotellihuone oli hävityksen kauhistus.

Löysin myös vanhan uuden sopivan joululiinan ruokapöydällemme. Ystäväpariskunnalta saimme kauan sitten häälahjaksi kauniin pellavaliinan, mutta siihen aikaan ruokapöytämme oli suurempi. Nyt tajusin, että pienempi pöytä, kaivoin aarteena paperin sisään käärityn pellavaliinan esille ja olen niin ihastellut nämä viikot päätyjen pitsejä. Tunnelmanluoja.

Tämän vuoden jouluherkkuna teimme rocky roadia itse. Dammenbergin maidottomia suklaita sulatin, makuina toffee, valkosuklaa ja tummasuklaa, joukkoon minivaahtokarkkeja ja saksanpähkinän paloja. Puoleksi tunniksi jääkaappiin ja palasiksi terävällä veitsellä ja kannelliseen lasiastiaan. Hyvää, mutta ei liian makeaa. Namskis! Ja nämä palat loppuivat kyllä jo heti joulun jälkeen.

Ja sitten se joulun tärkein kohokohta. Tiukille meni ja viimeisiä vielä liimailin jouluaattoaamuna muiden ollessa joulusaunassa, mutta valmiiksi ehdin saamaan tarpeeksi. Tämän vuoden joululahjana annoin origamipalloja ja kauniita ovat. Kotiokin jäi tänäkin vuonna muutama ja pääsivät kuuseen koristeeksi. Pahoitteluni, etten tajunnut kuvata koko määrää, kun pärekorissa odottelivat matkaansa eteenpäin. Tämä harmaa oli minun suosikkini, mutta myös vaaleanruskea, vanhan nuottipaperin näköisestä paperista taiteltu pallo teki kauppansa. Kolmantena vaihtoehtona löytyi myös punainen pallo. Kaikki kauniita. 

Lomilla en itse ollut joulun välipäivinä, mutta onneksi joulunjälkeiset työviikot olivat vajaita. Ennen ja jälkeen joulun olin aika kovilla yksin kahden työntekijän työmäärän alla. Mutta selvisin. Täytyy tosin todeta, että sen verran oli kiireistä, että nämä kaksi viikkoa olivat ihan tarpeeksi, kolmatta en olisi enää jaksanut. Onneksi sain tammikuun ajaksi lomailevan työparin tilalle tutun sijaisen ja homma sujuu vanhalla mallilla erinomaisesti.

Uusi vuosi vaihtui perinteisesti isosiskoni perheen luona tacoja syöden, raketteja ampuen, tinat sulattaen ja muuten vaan yhteisolon merkeissä. Isäni myös oli paikalla ja mieheni vietti opintovapaan viimeistä päivää ja sai heti vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä herätä aamulla aikaisin takaisin vuorotyön pariin omaa vakituista työtään tekemään.