Puutarhuri päättelytöissä

Kyllä on sadesää ja tauko puutarhatöistä tehnyt hyvää. Kasvimaalla on kaikki roihahtanut kasvuun, myös rikkaruohot, ikävä kyllä. Vielä on kuitenkin sen verran savista ja märkää sateiden jäljiltä, että on hyvä tekosyy olla menemättä sinne kyykkimään. Kasvakoot vielä vähän aikaa.

Tämä puutarhuri ei ole kuitenkaan toimettomaksi jäänyt, vaan kantoi eilen kasan melkein valmiita käsitöitä sohvalle ja alkoi kokoamaan ja päättelemään. Parit villasukat, pipon, pitsipuseron, pääkallohuivin ja tämän kuvassa olevan hihattimen sain virallisesti valmiiksi ja käyttökuntoon.

Pahoittelen kuvakulmia. Mieheni oli työvuorossa ja itse leikin kameran ajastimen kanssa. Ja voin kertoa, että tämän hihattimen kuvaaminen oli aikamoinen haaste. On sen verran erikoisen mallinen kuvattavaksi. Lanka on kuitenkin kierrätyssilkkilankaa ja ostettu paikalliselta pienyrittäjältä Neulovillasta jo vuosi sitten kesällä ja alunperin tästä piti kapea huivi tulla. Nyt kuitenkin langan pehmeyden vuoksi siitä muotoitui ihana lämmin hihatin. Joka tosin kyllä kaulahuivistakin käy tarvittaessa muotonsa vuoksi. Ja menee pieneen tilaan tarvittaessa lämmikkeeksi otettavaksi matkaan mukaan.

Tuon pitsineuleen ohjeen löysin jostain Novitan pari vuotta vanhasta lehdestä ja kuten näkyy, on ohje ollut kovassa käytössä. Otin siitä kopion, koska en jaksanut koko lehteä siirrellä ja tiirailla ohjetta. Ja tulen varmaan jatkossakin ohjetta hyödyntämään.

 Nurjalla silmukat kudotaan aina nurin, eli siis joka toinen kerros kudotaan nurin, paitsi nurjan kerroksen alussa tulee aina tuo reunasilmukan nosto ja kaksi oikeaa silmukka ja kerroksen lopussa kolme oikeaa silmukkaa. Minusta simppeli ohje, jota oli helppo seurata ohjeen lyhyyden ja loogisuuden vuoksi. 

Samalla pitsineuleen ohjeella kudoin myös itselleni kesäisen ihanuuden, puuvilla-bambuisen pitsipuseron. Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä pitsineuleesta kesäkäyttöön ja nyt se on lopultakin valmiina. Alaosa on siskoni puodista ostettua luomubambulankaa, jota kului kaksi vyyhtiä ja yläosan Novitan valkoisen puuvilla-bambulangan perin äidiltäni ja hyödynsin nyt siis osan siitä tämän puseron yläosaan. Ihana tuli ja en itse muuttaisi mitään. Jopa itse suunniteltu puseron malli oli sopivan mittainen ja ympärysmitaltaankin juuri oikean kokoinen. Harvinaista, että itse tehdystä, itselle suunnitellusta en virheitä löydä tällä kertaa. Ja ei edes vaatinut alkuun purkutöitä. Jouduin kyllä toteamaan taas sen tosiasian, että on lankaa ja on Lankaa. Valkoinen yläosakin on pehmeää tällaiselle herkkänahkaiselle, mutta kyllä tuo vihreän sävyissä erottuva luomulankainen alaosa on pehmeydessään aivan omaa luokkaansa. En kuitenkaan koko puseroa halunnut tuosta väristä, vaan kyllä tuo valkoinen yläosa on kesävaatteeseen passeli ja tuo valoisuutta, ilmavuutta ja keveyttä vaatteeseen.

Olen hieman huono käyttämään valkoisia vaatteita ja olemme todenneet mieheni kanssa, että jonkinlainen kirous on kohdallani, koska muuten en ole kova possujaamaan (kuten isompi siskontyttöni pienenä sanoi), mutta kun puen jotain valkoista päälle, niin aina tapahtuu jotain. Mieheni alkaa aina kellottamaan kauanko menee siitä, kun puen valkoista päälleni, että siinä on jokin tahra. Pikkulapsi heittää maitokahvit vahingossa päälleni tai itse onnistun pärskäyttämään jotain vaatteilleni tai nojaamaan likaiseen autoon. Onneksi pesukone on keksitty, mutta toivon kuitenkin, että jospa tämä kaunis neule pysyisi puhtaana pidempään, ettei heti tarvitsisi pestä.

Sain myös mustan pääkallohuivini valmiiksi ja siitä tuli huisin hieno myös. Nyt on niin iso, että voi käyttää myös hartiahuivina. Tämä jää itselleni. Aiemmin olen siskontytöille ja veljen tyttöystävälle lahjaksi virkannut halutuissa väreissä sekä siskoni Herkkupuoti Woimaan myyntiin jokusen kappaleen. Ohje virkattuun pääkallohuivin löytyy edelleenkin Silmukoita -blogista.

Tänään alkaa virallisesti beach volley -kesämme viikkokisan merkeissä, kun kokoonnumme paikkakuntamme uimarannalle aikaa viettämään biitsipelejen seurassa aina näin maanantai-iltaisin. Itse tosin ihan katsojana/järjestäjänä ja kevensimme tapahtumaa niin, että ei enää pelata varsinaista viikkokisaa, kunhan pelaillaan. Meille järjestäjllekin jää enemmän aikaa kesällä muuhun, kun tietoja ei tarvitse enää päivitellä nettiin osallistujille näkyviin. Jokainen pelikerta on oma kisansa. Hiekka voi tosin tänään olla sateiden jälkeen vielä hieman viileää, mutta eipä tuo ennenkään ole pelaajia tuntunut häiritsevän.

Ja tänään alkoi myös viimeinen kesälomaviikkoni. Tämä viikkoni kuluu akupunktion merkeissä, psykologin kanssa keskustelukäynti odottaa sekä pankissa käymme hieman laina-asioita järjestelemässä mieheni syksyllä alkavien harjoittelujaksojen ja niiden vaatiman opintovapaan vuoksi. Ja tänään on se hetki, mitä meiltä on monasti jo kinuttu. Nimittäin haemme tänään siskontyttömme yökyläilemään. Tosin vain yhdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Meillä on itsellämme sen verran kiirusta tällä viikolla, että enempään emme nyt kykene venymään, vaikka mielellään pitempäänkin olisin yökyläilijät pitänyt. Keskiviikkona mieheni ajatteli jatkaa päätykolmioprojektia. Itse en silloin ehdi paljon kotona olemaan, mutta mieheni ei kuulemma tarvitsekaan apukäsiä paljoakaan. Anoppini poikkesi myös eilen katsastamaan nurmikkomme kasvua ja voi olla, että hänkin tulee keskiviikkona urakoimaan ruohonleikkurin seurassa.

Juhannuspäivä kuluu perinteisesti isosiskoni synttäreitä juhliessa. Mieheni on pitkästä aikaa koko juhannuksen vapailla töistä ja mietin, olisiko liikaa toivottu, jos sääkin sattuisi suosimaan meitä ja olisi aurinkoista sateiden sijaan ja saisimme nauttia juhannuksesta ulkosalla? Toivoa aina voi.

Kesäloman herkkupaloja

Alkukesä on hurahtanut vauhdilla. Ja juhannusruusumme, joka harvoin kukkii edes ennen juhannusta, kukkii juuri nyt ja on täynnä ruusuja ja pörriäisiä. Mieletön surina käy pensaan ympärillä. Lisäksi olemme grillanneet, käyneet markkinahumussa ja vähän shoppailleet mieheni kanssa. Ja tietenkin ahkeroineet puutarhassa. Leikkasin nurmikkommekin yhtenä iltana. Mieheni halusi mieluummin frisbeegolfia pelaamaan. Vastineeksi mieheni sai sitten tällä viikolla osallistua rikkaruohosouviin kanssani.

Ja kuten aiemmin mainitsin, ruokaa on grillattu ahkeraan. Palsternakka on vaan niin hyvää ja mieheni on grillannut sitä porkkanan kera folion sisällä. Hieman yrttejä, öljyä ja suolaa ja hyvää on. Peruna on valmistunut siivutettuna samalla tavalla. Lihalla on myös herkuteltu. Vastapainoksi kaikelle lihalle pastaa yrttisellä riisikermakastikkeella on tullut pari kertaa nautittua. Se on vaan niin hyvää tuoreista yrteistä valmistettuna. Odottelen jo pinaatin kypsymistä kasvimaalla, jotta saisi tuoreesta pinaatista valmistettua pinaattikeittoa. Maku on aivan eri kuin pakastepinaatista.

Näin helteiden aikaan jälkiruaaksi on maistunut hedelmäsalaatti marjoilla. Tässä tuoretta ananasta, hunajamelonia ja pakastimesta viimevuotisia vadelmia ja pensasmustikoita. On vaan niin herkkua jääkaapin kylmästä nautittuna.

Tein myös pari päivää sitten raparperi-toscapiirakan ja siitä tuli niin hyvää, että mieheni tilasi jo uuden samanmoisen. Rikkaruohoja kitkiessä raparperipenkistä lähti nippu varsia ja siitä sitten innostuin ne hyödyntämään leipomalla piirakan mantelilastupäällisellä.

Sadesäällä ja iltaisin ehtiessäni puikot ovat viuhuneet ja siinä se lopultakin on. Minun uusi höyhenenkevyt kolmiohuivini. Lanka on jakkilankaa ja siis aluvillasta otettua, eli on todella pehmoista, köykäistä ja lämmintä. Väri on niin minua. Ihana sammalen sävy. Hieman isompaa huivia olin ajatellut alkuun, mutta tämä on juuri sopivan kokoinen hartioille tai kaulaan kääräistynä. Mahtuu myös takinkauluksen alle, koska menee ohkaisuudensa vuoksi myös pieneen tilaan. Kerrankin itse tehty käsityö, josta en löydä mitään häiritsevää, ei virheitä ja kokokin tuli oikea.

Nyt on työn alla taas pääkallohuivi, tällä kertaa musta. Ja kun sen saan kohta valmiiksi, luulenpa, että aloitan jonkin vintage-neuleen, hihattomana tai lyhyellä hihalla sellainen lähelle tuleva ja mukava neule olisi mielessä. Posti toi tänään Vintage-neuleet -kirjan, jossa on neulemalleja 30-50-luvuilta. Nyt osui kohdilleen, vaikka tilasin netistä enkä päässyt selaamaan sisältöä. Tämä oli juuri se mitä hain.

Yllätyksekseni voitin arpajaisissa synttäreideni aikaan ja arpajaisvoittoni saapui lopultakin postissa viime viikolla. Leivän saa mieheni leipoa itselleen, koska sisältää ruista ja vehnää. Keittiöpyyhe pääsee käyttöön, mutta tuo leikkuulauta/pannunalunen pääsee seinälle keittiötä piristämään. En raaski käyttää tuossa käyttötarkoituksessa. Ehkäpä tarjoilualustana pääsee toimimaan leivonnaisille. Toisella puolella lautaa on sama kuvio kuin pyyhkeessä eli puolukka-mustikka-teema. Täytyy myöntää, että Taito-lehdestä en kyllä saanut mitään irti. Lahjoitan siis sen eteenpäin, jos joku tutuista siitä hyödynnettävää löytää. Olen edelleen pöllämystynyt, koska yleensä arpaonni ei kohdalleni ole useinkaan osunut. Mutta mieluinen synttärilyllätys ja juuri sitä mitä olen toivonut. Olen jo pitkään ihaillut noita Ebba Masalinin opetustauluista tehtyjä tekstiilejä.

Miehelläni on selkä viimeisen kuukauden jumittanut. Käynti jäsenkorjaajalla hieman auttoi ja uusi aika on tällä viikolla. Lisäksi osteopaatti sai hieman olotilaa helpotettua. Muuten on venytellyt ja vahvistanut sisimpiä keskivartalolihaksia selkävaivoja helpottaakseen ja se on ollut hieman avuksi. Lisäksi on yrittänyt huolehtia, että selkä ei saa kylmää. Aiemmin pahasti töissä tapaturmaisesti tuhoja kärsinyt nilkka on myös vaivannut ja siitä menee ortopedin arvioon uudelleen tällä viikolla, koska virheasento on vielä aika paha. Joten saa nähdä mikä on tuomio. Leikattaisiinko jo viiden vuoden kuntoutuksen ja kärvistelyn jälkeen. Tosin leikkauksen voisi aikaisintaan tehdä ensi vuoden puolella opiskelukiireiden takia, mutta kaikki aikanaan.

Kaikesta huolimatta hän on pystynyt onneksi tekemään piha- ja puutarhatöitä. Pitkät kävelyt ja istumiset tekevät ennemminkin jumia kuin puuatrhatyöt, joissa asento muuttuu. Eilen aloitimme lopultakin kesälomalleni suunnitellun työleirin ja talon pohjoinen päätykolmio on puhdistettu ja maalattukin ensimmäisen kerran. Toinen maalikerros vielä odottaa ja taitaa mennä ensi viikolle maalaustyöt, koska sen verran sateista on luvannut huomisesta lähtien. Tuloksen paljastan sitten myöhemmin, kun eteläinenkin puoli on uudistettu. Se vaatii jo paneloinnin vaihdon, mutta putsaustöitä ei vaadita ja paneelitkin on pohjamaalattu valmiiksi, joten helpottaa työn määrää. Ristiriitaista on varmaankin osan mielestä, että valitsemamme värimaailma ei tue 70-luvun taloa, mutta en vaan jaksa enää katsella tuota sekamelskaa, jotka aiemmat asukkaat tähän ovat luoneet eri ruskean sävyillä. Ja niitä on monta, tummanruskeasta keskiruskeaan ja jopa kastanjanruskeaa. Lisäksi tuo tumma ruskea imee itseensä lämpöä kesähelteillä uskomattoman paljon, joten senkin vuoksi haluamme hieman vaaleampaa sävyä. Joten teemme talon ulkonäöstä modernimman harmaan eri sävyillä maalattujen pintojen osalta. Suurimmalta osaltaan talomme on siis punatiilipintainen. En ole tiilen ystävä, mutta tuota en lähde silti muuttamaan. Ehkäpä harmaat maalipinnat saavat talon ulkonäön harmonisemmaksi.

Tänään olisin voinut maalata lisää, mutta koska telineiden siirtoon tarvitaan kaksi henkilöä ja mieheni on työvuorossa, olin pakotettu ottamaan tämän päivän levon kannalta. Aamusta poikkesin hakemaan kirjapakettini postista kävellen ihanan helteisessä säässä. Pikkupaikkakunnan etuja. Iltapäivän nautiskelin kirjan kera aurinkoisella terassilla. Ennen lomaa totesin itselleni, että jos yhdenkin päivän ehdin lepäämään ja nauttimaan olostani auringossa terassilla hyvän kirjan kera, niin lomani yksi haave on toteutunut. No, se on toteutunut jo kolminkertaisesti.

Tänään hain lisäksi ensimmäiset kukat puutarhasta maljakkoon. Sitruunankeltaista kulleroa ja sinistä iiristä.

Ja kuten kuvasta näkyy, on nyt viimeinenkin lohko pyöreältä maaltamme kunnostettu. Siihen on nyt kylvetty ruohosipulia ja kehäkukkia sekä reunustalla kasvaa posliinirikkoa ja pari aiemmin puutarhalta ostamaani timanttikukkaa pääsi lohkoa piristämään kylvöjen tuotoksia odotellessa. Mutta kuten kuvasta myös näkyy, niin puutarha on nyt sillä tolalla, ettei vaadi kuin kastelua. Nurmikko ei helteiden aikana kasva ja rikkaruohosouvikin on tehty tällä viikolla.

Auringonkukat puskevat esiin kasvimaalla.

Kasvimaalla rikkaruohot ovat vasta alullaan, joten sielläkään ei ole tarvinnut muuta kuin viljelemätön pääty kertaalleen heiluriharalla siistiä. Mieheni lupasi toisen rikkaruohottuneen päädyn harata, olkapääni kun ei pidä tuon heiluriharan käyttämisestä. Eilen pääsimme helpommalla kastelutöistä illan pienen sadekuuron hoidettua osan hommistamme. Itse olimme sillä välin pyörälenkillä ja reittimme osui juuri niin, että pyöräilimme sadepilvien perässä eli selvisimme itse kuivina, ihme kyllä. Tänään on ollut niin kuuma päivä, että iltapuhteeksi pääsen urakoimaan kasteluhommat pidemmän kaavan kautta, mutta huomenna on luvattu jo vettä reilusti, joten isommat kastelut sitten luonto hoitaa itse. Sadepäivä on puutarhurin lepopäivä, joten lepopäiviä siis minulle tiedossa enemmänkin lähipäivinä. Ehtiipähän sisäkotihommiakin välillä tekemään. Ja selkä saa hieman lepoa. Vakituinen fysioterapiapaikkani oli remontissa ja en ole päässyt akupunktioon lomani aikana, kuten suunnittelin. Tämä asia korjaantuu nyt ja menen tällä ja ensi viikolla neulatyynyksi ja saan taas selkäni ja lonkkani parempaan kuntoon.

Mutta ei siis valittamista. Pelkäsin loman osuessa kesäkuulle, että tiedossa on viileää säätä ja sadekelejä, kuten viime vuosina, mutta onni on tänä vuonna lomankin suhteen suosinut minua. Ja vielä ensi viikko on lomaa. Ja aion nauttia siitä, oli sitten keli mikä hyvänsä.

Ihanaa alkukesän hellettä

Kesälomani alkoi keskiviikkona ja porhalsimme siskontyttöni ja mieheni kanssa puutarhalle ostamaan tilaammamme taimet kasvihuoneelle sekä muut hyöty- ja koristekasvit puutarhaamme tälle kesää. Torstai ja perjantai kuluivatkin sitten uurastaen puutarhassa istutushommissa.

Jo aiemmin ostamani hyönteishotelli pääsi paikalleen liiterin räystään alle. Suuntana ei ole etelä, koska se ei ollut mahdollista, mutta paikka on lämmin, tuulilta suojainen ja ei pitäiisi päästä pahasti kastumaan ylhäällä seinustalla. Nyt vain odottelemaan, saammeko asukkaita, jotka voisivat samalla pitää yllä puutarhamme hyvää hyönteiskantaa.

Mieheni oli salakuvannut, kun siskontyttöni kanssa kävimme keskiviikon puutarhareissun jälkeen illemmalla kasvimaalla kastelemassa. Ja tämähän vaatii tietenkin kaivolta pumpattuna vettä. Ja minä en ollut se joka pumppasi, vaan tuo pikkuneiti sitkeästi vaan aina roikkuu pumpunkahvassa kaivolla ja täyttää kastelukannun toisensa perään.

Tämä pumppukaivo on ollut lasten suosikkipaikka pihassamme kesäaikaan. Tosin täti on tiukkana ja vaatii aina välillä pitämään taukoja. Onneksi kastelukannut täytyi aina välillä käydä tyhjentämässä kasvimaalle, joten siinä tuli tälläkin kertaa pakollinen tauko. Minä kastelin kasvimaalla kasvipenkkeihin aina imupinnat ja neiti jatkoi puolityhjillä kastelukannuilla kastelemista. Neiti olisi halunnut kastella perunamaankin, mutta siihen laitoin stopin ja kerroin, että peruna ei kaipaa kuin luonnon omaa kastelua, sitä jota sadepäivinä sataa taivaalta kesäaikaan. Tähän oli tyytyminen. 

Tänäkin vuonna innostuimme hieman mieheni kanssa ja ihan huomaamattamme kasvimaalle kylvimme porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, raitajuurta, pinaatti, tilliä, keltasipulia, ruohosipulia, pillisipulia, retiisiä ja tietenkin isoa, punaista auringonkukkaa, pensaskrassia, ruusupapua ja punapellavaa. Onneksi on iso kasvimaa, jonne sopii. Mutta tuo rikkaruohosouvi. Ou nou! Nyt on ollut niin kuivaa, että rikkaruohotkin ovat pysyneet kurissa, mutta saa nähdä nyt kun viilenee, kuinka hurjistuvat kasvamaan. Nytkin puutarha huutaa jo apua rikkaruohojen reunustaessa perennapenkkejä, puita, pensaita ja rakennusten seinustoja. Kuitenkin tällä viikolla aikani kului kasvien istuttamis- ja kastelemispuuhissa. Sitä paitsi onhan tuo mukavampaa puuhaa, kun rikkaruohojen perkaaminen. Nyt on sää jo viilentynyt ja hieman sateita olenkin jo odotellut, siirtyisi myöhemmäksi rikkaruohourakkakin. Tiistaina tällä tietoa, on vielä lämmintä ja sitten taas viilenee.

Tässä lopputulosta, kun olen uudet yrtit nyt istuttanut talven tappamien tilalle, kylvänyt etualan lohkoon kylvökukkia lisää viime vuoden sadosta itseitäneiden seuraksi, paikkaillut mansikkamaalle vierustoille levinneistä taimista uusia jokusen kuolleen mansikantaimen tilalle sekä poistanut rikkaruohot pensasmustikoiden alta ja pyöreän maan reunustoilta. Ja kyllä, yksi lohko on rajattu kuvasta pois. On täysin rikkaruohottunut sipulimaamme, johon olemme jo kahtena kesänä vaihtaneet mullat ja nyt totesimme, että uudistamme lohkon poistamalla kaiken pohjan suodatinkankaita myöten. Se on täynnä rikkaruohojen juurakoita. Ehkä pääsemme uuden kankaan ja mullan kanssa sen jälkeen pari seuraavaa vuotta helpommalla. Ajattelin kylvää siihen uudet ruohosipulit, ilmasipulit ja hieman kesäkukkia ja muita sipulikasveja sekä pintaan hieman monivuotisia maanpeittokasveja. Siitä kuva sitten aikanaan, varmaankin loppukesästä, kunhan saamme valmiiksi. 

Tänä kesänä kävi niin, että koska sain lahjaksi vaaleanpunaisia ja pinkkejä kasveja, päätin muuallakin puutarhassa ja terasseilla jatkaa samaa punaista linjaa. Siskontyttöni valitsi minulle ehdottomasti yhden valkoisen pelargonin ja sen seuraksi tämän kirkkaan pinkin sekä omenankukkien sävyisen pelakuun. Itse valitsin seuraksi pinkkiä päivänkakkaraa, koristenokkosta, murattia ja hämähäkkikukkia. Mieheni aiemmin halusi kukonhelttaa oranssina ja loistavan punaisena, joten ne pääsivät myös samaan paikkaan liiterin seinustaa piristämään.

Lisäksi puutarhalla oli mahtava valikoima mitä ihanamman sävyisiä suuria joriineja. Koska jo entuudestaan meillä on juurakko, joka kukkii valko-vaaleanpunaisin kukin, päädyin samansävyiseen, mutta hieman tummemman pinkki-valkoisena. Nämä pääsivät vierekkäisiin ruukkuihin terassin portaiden viereen. Toinen kukkii jo valmiiksi, toinen aloittelee vasta kasvuaan. Yksi vanha juurakko oli kuivahtaneen näköinen, mutta liotin sitä yön yli astiassa vedessä ja istutin sitten liiterinseinustalle muiden kasvien joukkoon. Saa nähdä lähteekö kasvamaan.

Tämä jokunen vuosi sitten ostamani sitruunavärisenä kukkiva kullero selvisi viime talvesta ja nyt aukoo kukkiaan. On piristävä ihanuus joka kevät. Nytkin on täynnä nuppuja, joten kukinta tulee olemaan runsas.

Itse perennoja talven aikana menetin paljon. Kaikki särkyneetsydämet, osan sipulikasveista sekä keijunkukista kuolivat, samoin tyyriat. Kärhöt eivät myöskään ole nousseet, syysleimut eivät ole näyttäytyneet. Myöskin aiemmin lahjaksi saamani koristekirsikkani kuoli. Pensasmustikkamme Pink lady, josta emme nyt ehtineet saamaan yhtään marjaa, on myös eloton. Onneksi viime kesänä saamani päärynäpuu selvisi talvesta ja kukkikin jo ensimmäisen kerran.

Näitä lehtoakilleijoja ei tunnu hetkauttavan Suomen kylmät talvet. Nytkin kukkivat parhaimmillaan. Kuvassa oleva valkoinen yksilö oli tämän kevään ensimmäinen. Karviaispensas on keskustastaan aivan sinisenään akilleijaa. Jokunen vaaleanpunainen on myös jo auennut. Ja muutkin hengissä selvinneet perennat kukkivat runsaasti tai ovat nupullaan, aivan kuin riemuiten, että pakkaset eivät heihin pystyneet. Ja onneksi on vielä paljon perennoja, jotka kukkivat vasta myöhemmin kesällä.

Olen kuitenkin puutarhurina oppinut sen asenteen, että luonto hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä tälläkin oli tarkoituksensa ja saan taas lisää tilaa uusille kasveille puutarhaani. Sen kyllä myönnän, että tuo lahjaksi saamani koristekirsikka ja ihana pinkkimarjainen pensasmustikka hieman kirpaisivat. Mutta en aio niiden vuoksi kuitenkaan etelämmäksi asumaan muuttaa.

Ja suureksi hämmästyksekseni löysin itseni torstaina järvestä vilvoittelemasta. Kuumat helteet varmaankin sekoittivat tämän vilukissan pään. Viime kesänä en tainnut kertaakaan käydä uimassa ja yleensäkin aikaisintaan vasta heinäkuun helteiden jälkeen olen suostunut järviuinnille, kun vesi ollut jo todella lämmintä. Täytyy myöntää, että vesi oli kyllä nyt jo tarpeeksi lämmintä ja hyvin tarkenin vielä uimisen jälkeenkin. Nyt sääennustaja mainitsi, että kesä- ja toukokuu korvaavat tänä vuonna toisensa, joten voipi olla, että jäi tämän kesän viimeseksi järvipulahdukseksi minulta. Toivottavasti kuitenkin toinen lämmin jakso osuu kesälomani ajalle, vaikka nyt kesäkuussa tänä vuonna jouduinkin lomani pitämään.

Yllätysjuhlintaa

Synttärini tuli juhlittua viime viikonloppuna ja sain ihania lahjoja. Kiitos niistä! Tänä vuonna lahjat tulivat ihan itsellekin yllätyksenä. Niin tohkeissani leivoin voitto/synttärikakkua isälleni ja järjestelin miehelleni etukäteissynttärilahjaa, että omat juhlat siinä sivuissa melkeinpä unohtuivat. Tämä kuitenkin jäi vahvana mieleeni. Aivan suloinen teepannu, jonka ystäväni oli nähnyt ja tuumannut, että tuo on juuri se, minkä minä haluan ja mihin ihastun. Ja niinhän siinä kävi. Vielä en ole raaskinut tuota ihanuutta käyttää, mutta lähiakoina kyllä otan käyttöönkin.

Mieheni myös grillasi kaikille herkullisen ja monipuolisen juhlaruuan. Ja tietenkin juuri synttärijuhlieni viikonloppuna helle päätti hetkeksi mennä tauolle ja oli pilvistä ja koleaa. Onneksi vesisateita ei sen pahemmin ollut, pientä tihkua sunnuntaina aamupäivästä hieman ripsi. Sää ei tosin menoa haitannut, miehet kävivät lauantai-iltana fribeegolfia heittämässä ja saunoivat päälle ja minä sitten leivoin ja muu naisväki piti seuraa toisilleen käsitöiden parissa ja lautapelejä pelaten. Itsekin sain haasteen ja pääsin pelaamaan siskontyttöjen kanssa pöytäcurlingia illan päätteeksi, kun sain leivontahommat valmiiksi.

Ja tässä tämä suuri salaisuus. Isäni syntymäpäivä- ja Pohjoismaiden mestaruus -kakku. Esittää boccia-palloa ja voin sanoa, että aikas mielenkiintoiseksi meinasi päällisen tekeminen mennä. Sokerimassa oli aivan tuoretta ja onneksi isosiskoni perheineen oli meillä yökylässä ja sain siskoltani apukädet, kun lopulta piti kakunpäällinen pienemmistä sokerimassapaloista koota, ja tässä tapauksessa siis viisikulmioista. Mutta oli se sen arvoista. Kakusta tuli esikuvansa näköinen ja oli kuulemma herkullista. Väliin survoin pakkasesta viimekesäisiä vadelmia.

Oma kakkuni muotoitui myös kauniiksi, mutta koska elimistöni sai taas tarpeekseen liiasta sokerista, päädyin kompromissiin ja päällystin osittain Avec-pastilleilla ja osittain pakastimesta kaivamillani pensasmustikoilla. Kaunis tuli ja hyvää oli, mutta tämä harvapää unohti sen kuvata kunnon kameralla.

Sain myös lahjaksi puutarhaan ihanan pinkin unikon, jonka siskontyttöni oli tarkkaan valinnut. Viime kesänä ostamani erikoisunikot päätti talvipakkanen viedä mukanaan. Toivottavasti tämä yksilö säilyy paremmin ja ensi talvi olisi kasveille armollisempi ja sataisi lumipeitteen ennen paukkupakkasia.

Kummitytöltä perheineen sain kuvassa olevan maljaköynnöksen ruukkuinen. Se pääsi takaterassillemme oven pieleen. Toivon, että tiiliseinästä huolimatta ötökät eivät kimppuun hyökkää. Hiljaa myös toivon, että kasvaisi ja köynnöstäisi mallikkaasti, jotta saisi tuota vihaamaani tiiliseinää piiloon mahdollisimman paljon.

Terassimme sai myös uuden huonekalun, kun yllätimme porukalla mieheni, joka täyttää ensi syksynä pyöreitä, hänen pitkään haaveilemallaan riippukeinulla. Harmi, kun en tajunnut kuvata hänen reaktiotaan, kun keinu paikalle kannettiin. Pitkään tuijotti minua ja ihmetteli, kun en lahjaan millään lailla reagoinut. Lopulta totesin, että tulisitko nyt avaamaan lahjasi. Siihenkin vielä kysymys, että onko se hänelle. Onhan se ja mies on tyytyväisenä siinä viime päivät istuskellut puutarhatöiden lomassa ja ihan muuten vaan.

Kaipasin myös jotain ekstraa juhlakoristeluihin ja löysin nämä ihanat Sirius-valot Prismasta. Pakkohan nuo oli ostaa. Pääsivät keittiön ja olohuoneen välisen baaritiskin välikköön roikkumaan ja iltahämärissä ovat todella kauniit.

Synttärit ja muut juhlat siinä ohessa tuli juhlittua. Näin sukuani yhdessä taas pitkästä aikaa niin, että myös mummuni ja anoppini olivat paikalla. Samoin isosiskoni perheineen yöpyi meillä pitkästä aikaa. Iän kerttyessä ei enää herkut ole pääasia, vaan ne läheiset, jotka poikkeavat paikalle juhlimaan. Kiitos taas tänäkin vuonna!