Minun jouluni!

Tänään havahduin siihen, että lumen saavuttua tapaninpäivänä olin unohtanut lisätä piparitalollemme lumipeitteen. Niinpä tänään "musta joulu" muuttui valkoiseksi. Taustalla näkyvät amarylliksemme, jotka ovat nyt lopultakin kunnolla auenneet. Kerrottu valkoinen aukaisi ensimmäisen kukkansa jo jouluna, muut antoivat odottaa kukintaansa näihin päiviin. Keittiöltä löytyy näiden kahden lisäksi kaunis valkoinen amaryllis kukassa ja mieheltäni saamassani jouluisesssa kukkakorissa punainen, pienempi amaryllis aukaisi tänään ensimmäisen nuppunsa.

Joulua vietimme suvun seurassa, minä kolmena päivänä ja mieheni kahtena, koska työt kutsuivat häntä tapaninpäivänä. Ehdimme kuitenkin joulupäivän iltana viettämään aikaa kahdestaan pelailemalla hänen lahjaksi saamaansa pöytäcurlingia. Meillä joulu jatkuu ainakin tämän viikon. Pipareita ja jouluruokaa riittää vieläkin.

Tänä vuonna leivoimme minulle vaaleita pipareita tupla-annoksen. Melkein 200 kappaletta syntyi mieheni kaulitessa. Varmaankin noin puolet on jo syöty. Tosin osa on jo isälläni ja anopillani. Ja en nyt ihan yksin syönyt, jokunen muukin gluteeniton pääsi maistelemaan. Ostajiakin olisi löytynyt, mutta myönnän, että olisi ollut vaikea asettaa hintaa. Mieheni teki niin suuren urakan pipareiden eteen ja juuri minua varten. Ja onpahan pipareita nyt herkuteltavaksi pitkälle kevääseen. Vielä en ole kyllästynyt.

Ja siellä se nyt seisoo, melkein kymppitonnin arvoinen joulukuusemme. Se, jonka saimme kattoremontin kaupanpäällisiksi. Enpä usko, että näin kallista kuusta enää eläessäni tulen ostamaan. Komia on ja syytä ollakin. Juuri sopivan kokoinen asuntoomme. Olohuoneemme sai uuden järjestyksen jouluksi ja nostimme ikkunan edestä nojatuolit sohvan seuraksi. Saa nähdä, jäävätkö tuohon pysyvästi. Niistä on ollut mukava katsella televisiota. Vielä mukavampaa olisi, kun joku (minä) saisi nuo tuolit päällystettyä!

Kuusemme alla tapahtuu joka joulu. Käpy- ja höyhentontut keinuen tarkkailevat jouluista hulinaa.

Jouluna ihailin parinakin päivänä aurinkoa, joka pilkisteli ikkunaverhojen lävitse aamupäivästä asuntoomme. Lisäksi viime jouluna lahjaksi saamani kaunis kalenteri pääsi viimeiselle sivulleen, juuri sopivan sävyinen keittiön jouluverhomme kanssa. Olen kalenterin aiemmat sivut kerännyt talteen kauniine piirrettyinä kukka-aiheineen. Ajattelin, että niitä voisi myöhemmin kehystää ja ripustaa vaikka tauluiksi seinälle. Olen kovin ronkeli sisustuskuvien suhteen tai sitten minua miellyttävällä valmiilla taululla hinta on aivan liian kova. Näistä pidän kovasti, joten vaatisivat vain kehysten hinnan.

Ostin myös vahingossa punaiset jouluvalot parilla eurolla, enkä viitsinyt lähteä niitä vaihtamaan. Tuunasin niistä siedettävät pahvisten muffinsivuokien avulla. Löysivät paikkansa saunan eteisestä.

Töistä sain joululahjaksi ihanan kapean kaitaliinan suloisine tonttuineen. Lahjan arvoa lisäsi se, että se oli hankittu paikalliselta yrittäjältä. Oli juuri sopiva sohvapöydällemme.

Itse tein lahjaksi tänä vuonna virkaten lumihiutaleita koristeeksi roikkumaan, vaikkapa kuuseen tai ihan mihin vaan ne haluaakin ripustaa. Pakkasin ne kauniisiin peura/poro-aiheisiin pieniin paperipusseihin. Itselleni en ehtinyt jouluksi enää hiutaleita virkkaamaan, mutta olen nyt jälkijunassa kotiinkin niitä tehnyt. Kuusemme alkaa olla aikamoisen koristeltuna itse tekemilläni koristeilla. Onneksi mieluisilla sellaisilla.

Itse sain lahjaksi kaikkia ihanuuksia. Olen ollut todella kiltti! Olin toivonut lämmintä pyjamaa ja sellaisen sain. Lisäksi lahjakortti alusvaateliikkeeseen oli mukava yllätys. Saimme mieheni kanssa yhteislahjana elokuvaliput, joten nyt odottamaan elokuvaa, joka kannattaa teatteriin asti lähteä katsomaan. Kuvassa ei kaikkia saamiani lahjoja ole, mm. herkut puuttuvat, koska olen ne jo melkein kaikki syönyt.

Töihin on jo palattu joulun jälkeen, mutta jouluinen tunnelma herkkuineen kotona jatkuu vielä. Parin päivän päästä pääsemme viettämään uuden vuoden vaihtumista. Tänä vuonna vuosi vaihtuu yhdessä mieheni kanssa. Hän on töistä vapaalla. Minulle vuoden paras päätös.

Hyvää alkavaa vuotta 2016!

Joulun tuoksuja

Olen yleensä jouluihminen, mutta tänä vuonna on ollut todella vaikea päästä fiilikseen. Nyt on kuitenkin asunto ollut lauantaista täynnä piparintuoksua, kun lainasimme siskontyttöjä leivonta-avuksi ja ehdimme myös tyttöjen iloksi koristelemaan piparit. Sain myös omat nimikkopiparit, vaikka en näitä pipareita syökään. (Oma taikina on aluillaan juuri nyt ja odottelen sen jäähtymistä, että saisin kuiva-aineet lisättyä ja laittaa taikinan sen jälkeen jääkaappiin odottelemaan myöhempää leipomista.) Nuorin neideistä oli varsin vauhdikas ja vaarallisia tilanteita ja sählinkiä riitti, vaikka meitä oli 2 aikuista ja isosiskokin vahtimassa vauhtimimmiä. Lopulta, kun hän sai pursotinpussin käteensä ja alkoi koristelemaan, tuli syvä hiljaisuus. Vain jouluradio, jota tyttöjen toiveesta kuuntelimme, soi ja me teimme tarkkaa työtä koristeluissa. Sokerikuorrutteen määrä vaihteli suuresti ja toiset piparit saivat sitä enemmän kuin toiset. Viimeiseksi sain palautetta, kuinka meillä haaskataan sokeria ja heitetään roskiin. Ikävää, että pursotinpussin sisälle jäi vielä "ainakin milli" sokerikuorrutetta ja tämä täti käski laittamaan pussin sokereineen roskiin. No, aina eivät täditkään ole täydellisiä.

Tänään ehtiessämme jatkoimme mieheni kanssa siihen, mihin lauantaina jäimme, eli piparitalon kokoamiseen ja koristeluun. Mieheni poltti vain kerran vähän sormeaan, joten pääsimme vähillä vahingoilla tänä vuonna. Kuuma sokeri pelitti myös hyvin, eikä talo edes yrittänyt romahtaa kokoamisvaiheessa. Mieheni teki työt, minä suunnittelin. Päätimme tehdä "peltikaton", koska oma talommekin uuden sellaisen saa helmi-maaliskuussa. Pikkupiparit toimivat polkuna talolle ja lisänä ovat halot seinustalla sekä kuusi koristeineen pihassa. Tänä vuonna lisäsimme pihaan myös itsellemme autot. Teemaksi muotoitui "musta joulu". Olisi kylläkin ihana yllätys, jos edes jouluaattona olisi lunta. Se olisi joulun ihme minulle!

Niin ja olimme tänäkin vuonna ajoissa ja mieheni vei joulukortit postiin jo perjantaina, tosin saimme ne postituskuntoon jo keskiviikkona. Ja pikkutontut kertoivat, että ensimmäiset kortit oli posti kiikuttanut jo perille.

Piparkakkutalon valmistumisen jälkeen mieheni laittoi saunan lämpiämään, lähti kävelylenkille ja sen jälkeen pesi saunamme. Tsek! Nyt on saunaankin joulupesu tehty. Yksi homma vähemmän. Lisäksi joulukuusta ei tarvitse tänä vuonna metsästä itse hakea, saamme sen ensi viikon alulla kattoremontin sopimuksen yhteydessä kaupanpäällisiksi. Olen tyytyväinen, tuli sitten millainen vain.

Aamulla heräsin niska- ja päänsärkyyn sekä vatsakramppeihin. Naisen elämää. Töihin päästyäni selvisi, että työparini joutui jäämään sairauslomalle ja sain yksin uurastaa aamun tunnit. Kaikesta huolimatta päivästä muotoitui loppupelissä ihan mukava. Kotimatkalla poikkesin hakemaan perinteisen joulukorin kukkakaupasta kampaajalleni, jonne menen huomenna. Kotiin päästyäni kaurapussi helpotti kramppeja ja sain hetken huilata. Piparitalon kokoaminen on rentouttavaa puuhaa, ainakin meillä, kun saan rauhassa kaksin mieheni kanssa sen tehdä. Kohta lähden lämpimään suihkuun saunan lämpöön. Josko piparitaikinan alku olisi jo sen verran kiehautuksen jälkeen viilennyt, että pääsisin siihen kohta jauhot ja mausteet lisäämään. Sen jälkeen loppuillta onkin aikaa tehdä jouluisia käsitöitä.

Rentouttavaa joulun odotusta sinullekin, joka tätä blogia lueskelet!

Joulutunnelmaa

Lumet sulivat parin päivän jälkeen, vesisateet saapuivat takaisin ja mustuus valtasi pihamaan kaikista jouluvaloista huolimatta. Lisäksi miehestäni johtumattomasta syystä ykkösautomme kärsi kolhuja ja siinä oli hieman korjaamisen kanssa järjestelemistä. Itsenäisyyspäivä sujui minulla tänä vuonna yksin kotona miehen ollessa työvuorossa. Tai niin ainakin luulin. Jouduin kuitenkin soittamaan siskonmieheni avuksi pienen vesimäärän valahdettua alkuillasta keittiön katon kautta sisään asuntoomme. Isäni sattui samaan aikaan poikkeamaan ja yhteistuumin saimme vuotokohdan paikannettua ja astian asetettua sen alle välikatolle. Vanha vika ja siitä selvisi pienellä paikkauksella seuraavana päivänä. Talomme ulkokatto kuitenkin vaatisi vähitellen uudistamista. Joten rahanmenoa ei voi estää. Tai siis lisäpankkilainaa!

Tänään oli aamusta pitkästä aikaa pakkasta ja ihanan kirpakka keli. Tosin kun nyt mennään alamäkeen, niin töihin lähtiessäni mieheni kävi autoni raappaamassa ja pyyhki sisätiloista ikkunoista ja taustapeilistä kosteutta pois. Töihin kun lähdin ajamaan ja taustapeiliä asensin parempaan asentoon, jäi peili käteeni. Onneksi oli vain kiinnityspatentti auennut ja mieheni sai taustapeilin takaisin paikalleen. Vaati hieman voimankäyttöä ja sitä ei minulla tarpeeksi ollut. (Miehelläni tosin sitä tuntuu riittävän minunkin puolestani, koska oli aiemmin autoa kuivatessaan peilin irtikin saanut!)

Päätin kuitenkin aamusta, että iltapäivätyövuoroni jälkeen laitan lopultakin asuntoa jouluisemmaksi. Tässä välissä sairastin flunssaa ja kylkivälilihakset siitä itseensä ottivat ja hengitys kävi ahtaaksi. Onneksi siitä selvisin parin päivän sairauslomalla ja rentouttavalla lääkityksellä. Mutta joulujutut ovat kokonaan jääneet laittamatta, vaikka päätin, että tänäkin vuonna ajoissa olen liikkeellä.

 

Aamu kului kattomiehen kanssa kuunnellen tarjousta ja päätin, että työpäivän jälkeen olen sitten ahkera ja laitan jouluverhot ikkunoihimme ja nyt olen sen tehnyt. Sohvalle vaihdoin tyynynpäälliset jouluisemmiksi sekä jokusen punaisen torkkupeiton nojatuoleja piristämään.

Makuuhuoneeseen jo aiemmin lisäsin ikkunaan sydänvalot ja muuten makuuhuoneen jouluisen asun saa täydentää ihanan pehmeä punainen torkkupeitto. Olen niin tyytyväinen huoneen uuteen kesällä tapiseerattuun värimaailmaan, ettei se jouluasukseen muuta kaipaa.

Terassille sytytimme marraskuun lopulla kuuseen valot. Se on ihana piriste. Lisäksi lyhtyyn voi halutessaan kynttilän sytyttää pehmeää tunnelmaa luomaan. Eteiseen laitoin tänä vuonna lasiastiaan valopallot piristämään sivupöytää. Ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, appiukon aikanaan ostama enkeli pääsi lopultakin ikkunaan.

Kuun lopussa juhlimme myös pikkuveljeni neljännesvuosisadan synttäreitä sekä isosiskoni nimipäiviä. Lahjontaa suoritimme asiallisesti yhdessä ja itse tein siskolleni kirahvikuvioiset villasukat osana lahjaa ja pikkuveljelleni maastokankaisen kangaskassin. Veljeni sai myös herkuiksi aiemmin käsityömessuilta ostamaani marmeladia ja siskolleni messuilta löysin ihana kirahvitaulun. 

Huomiselle on luvattu taas sadesäätä ja myrskytuulia, kuten viime viikkoina muutenkin. En anna sen kuitenkaan lannistaa. Jouluviikolle on luvattu pakkasia, joten niitä toivoessa. Itse tehdyt joulukortit odottavat kirjekuoria osoitteineen ja saavat sitten siirtyä postitusta odottamaan. Piparitaikina, miehen hedelmäkakku ja jouluiset karamellit ovat jo suunnitelmissa ja reseptit katsottuna ja raaka-aineet ostettuna. Joululahjahankinnat on myös jo tehty minun osaltani. Joten olen hyvin aikataulussa. Aikanaan migreenien vaivatessa enemmän, tein päätöksen, että viime tippaan en kaikkia joulujuttuja jätä ja hyvin on tämä pätenyt jo viimeiset kymmenisen vuotta. Ei tule joulustressiä, kun aloittaa ajoissa. Ja kun itse tekee aina jotain pientä lahjaa, on käsillekin näpräämistä joulun saapumista odotellessa.