Huurretta

Ihana oli herätä tänään iltapäivävuoroviikolla aamulla kahdeksan jälkeen aurinkoon ja rapsakan huurrejäisen nurmikon kimallukseen. Lehdet pensaissa ja puissa olivat saaneet kauniin valkoisenaan kimaltavan pitsireunuksen, jonka aurinko sai hohtamaan. Harmillista on, että vaikka kuinka hyviä kuvia ottaisi ja saisi otettua, niin tunnelmaa niihin on vaikea saada tallennettua. Pakottava tarve tuli kuitenkin jo ennen aamupalaa napata kamera käteen, vetää kevyttoppatakki päälle ja mennä ulos tallentamaan puutarhan kasveja jo lähes talviasuissaan sekä kuuntelemaan hiljaista rapinaa tammenlehtien hitaasti maahan leijaillessa tuulettomassa säässä.

Siirsimme ennen ensimmäisiä pakkasia nukkapähkämön (sen liikaa vallattua tilaa perennapenkistä) kasvamaan omiin oloihinsa puutarhamme toisen suuren kiven kupeeseen. Ja kävihän siinä niin, että seuraavana yönä oli tämän syksyn ensimmäiset pakkaset. Jätin onneksi taimen kastelematta, joten hengissä on vielä ja erityisen kaunis oli tänä aamuna. Taustalla keltaisenaan loistaa syysasterin varret.

Kurtturuusu on myös kaunis punertavine ruusunmarjoineen ja pakkasenpuremine lehtineen. Rohtoraunioyrtin lehdet sain tallennettua hyväksymälläni tavalla ja ovat kauniit lähikuvassa.

Yritin myös katajaa ja pesäkuusta kuvata huurteisine neulasineen. Tänään ei vaan löytynyt aamusta sitä oikeaa kulmaa ja en saanut tallennettua niitä. (Perfektionismi puski pintaan!) Jokunen kuva onnistui ja niin hyvä.

Vihdoinkin valmiina!

Siinä se nyt lopultakin on valmiina työhuoneellani. Koottuna kahdesta vanhasta liukuovikaapista, joiden lisäksi mieheni rakensi kaksi vanerihyllyä ja uuden sokkelin. Itse maalipesin, hioin, pyyhin ja maalasin kaikki osat. Kesä siinä hurahti, mutta nyt se on valmis ja olen tyytyväinen. Jonkinlainen taisteluväsymys nyt kyllä iski, kun voisin täytttää hyllyt, niin ei juuri nyt iske inspiraatiota, koska se taas tietää suurempaa järjestelyä, kun tilaa vapautuu tavaroiden aikaisemmille paikoille. Puuh!

Jaksaessani siirrän hyllyyni käsityötarvikkeitani, ompelukoneeni (ja saumurini, jos mahtuu) sekä käsityölehteni ja -kirjani. Askartelu- ja puutarhakirjat jo hyllyyn pääsivätkin. Samoin lapsuudestani muistuttavat pienet kengät ja tossut, ensimmäinen kirjani sekä tietenkin kuva minusta yksivuotiaana.

Tässä jokunen kuva maalausmatkan ja kokoamisen varrelta.

Maalipesun ja hiontatyön tein takaterassillamme, maalausurakan suoritin autotallillamme ja taustalevyn viimeisenä, ilmojen jo pakastuessa, maalasin työhuoneellani. Lisäksi hyllyn kokosimme suoraan työhuoneellani. On sen verran painava, että olisi ollut aikamoinen raahaaminen kokonaisena paikalleen. Mutta olen niin tyytyväinen. Hylly onnistui ja tuo paljon lisää säilytystilaa harrastustarvikkeille. Osa on lojunut lattialla työpöydän alla odottaen paikkaansa. Lisäksi saan pari äidiltä perimääni käsityölaatikkoa lankoineen hyllyn päälle.

Työviikon jälkeen iski väsymys liian kiireisen arkiviikon iltojen jälkeen. Aamusta ehdin tekemään kotitöitä pois ja ajattelin, että illasta ehdin sitten lepäämään. En sitten vaan ehtinyt, kun joka illalle oli jotakin. Lauantaina ilmoitin miehelleni, että ilta vietetään rauhassa ja sunnuntain suunnitelmat muuttuvat ja minä jään kotiin. Mieheni meinasi perua myös omat suunnitelmansa, mutta ilmoitin, että mene, haluan olla rauhassa kotona. Ja sunnuntain vietinkin kotona yksin nauttien rauhasta ja tehden asioita, joista sain hyvän mielen. Maalasin juurikin hyllyn taustalevyn sekä ompelin lopultakin kuukausia kaapissa odottaneet makuuhuoneen verhot.

Tämä viikko on ollut aamuvuoroa ja maanantaina iltapäivällä kävin puutarhassa siistimässä perennapenkkejä sekä istuttamassa nimpparilahjaksi saamani sipulikukat. Hienoimmat talventörröttäjän jätin talvipuutarhaa somistamaan. Varjoliljojen siemenkotineen piti myös jäädä muurille keikkumaan, mutta päätin kuitenkin niiden kauneuden vuoksi ottaa ne sisälle ja täällä ne nyt törröttävät kilpaa Viivin tukan kanssa.

Lisäsimme viime perjantaina myös lintulaudan paikalleen pensaiden ja pienien hedelmäpuiden läheisyyteen ja on aikamoinen vilske laudalla käynyt siitä lähtien. Lauta on lähellä olohuoneen ikkunaa ja on mukava katsella ikkunasta lintuyhteiskunnan toimintaa. Tiedän, että tässä varpuset kyräilevät toisiaan ja ruokailuvuoroaan, mutta kuvasta saa sen kuvan, kuin menisivät piiloleikkiä toistensa kanssa.

Nyt on siis se hetki syksyä, kun puutarhatyöt kesän jälkeen ovat ohitse. Eilen mieheni kantoi tämän syksyn viimeiset, äitinsä haravoimat lehtikasat kompostiin. On aika nauttia käsitöistä kesän puutarhatöiden jälkeen ja olenkin pari pipoa jo kutonut ja nyt on villasukat työn alla. Ja kyllä, edelleen niitä keskeneräisiä käsitöitä riittää. Sitten aikanaan jatkan, kun löydän taas inspiraation niihin. Kunhan nyt ensin saisin uuden hyllynikin täytettyä.

Nyt kun taas tämä viikko on aamutöitä, ehdin tekemään ruokaakin. Eilen onnistuin ensimmäisen kerran tekemään murean naudanlihakastikkeen. Tänään ajattelin broilerin rintapaloja uunissa valmistaa. Saa nähdä onnistunko. Ihanaa kuitenkin on, että olen taas löytänyt luovuuteni ja sormet syyhyävät miljoonaan eri hommaan.

Syysmyrsky on kuulemma nousemassa tänä iltana. Varalta valmistan jo näin iltapäivästä rieskani ja huomisen ruuan sekä pyykkikonekin on pyörimässä. Saa nähdä tuleeko tunnelmallinen ilta takkatulen ja kynttilöiden valossa vai säilyykö sähköt?

Syksyn sävyjä

Talvi vääjäämättä lähenee, mutta sitä ennen saamme vielä hetken aikaa nauttia ruskan sävyistä, tosin ei niin suuresti, kuin muina syksyinä, mutta tuntuu, että sitäkin kirkkaampana ne harvat, punasävyiset lehdet, omenat ja ruusunmarjat loistavat. Yllättävän vihreääkin on vielä, vaikka lokakuuta jo pitkälle eletään.

Itse teen tämän viikon iltapäivät töitä ja aamuisin olen nauttinut siitä, että ehdin asunnon järjestelemään ennen töihin menoa. Tänä aamuna lisäksi leivoin nimipäiväni kunniaksi muffinsseja illaksi. Makuna vadelma ja marianne-murska. Onnistuivat hyvin, rapea pinta ja pehmeä sisus. Työkamut saavat tyytyä kaupan tarjontaan, koska niin suurta määrää en ehtinyt leipomaan.

Tänään kävin myös ulkona kameran kanssa hetken piipahtamassa ja sain herkullisen sävyisiä kuvia eikä tarvinnut omaa puutarhaa pitemmälle kävellä. Ihanan värikylläistä juuri nyt on. Lisäksi männynrunko loisti auringossa pihkapisaroineen kauniisti. Kauneutta löytää, kun vain osaa katsoa oikeasta suunnasta. Eikä sovi unohtaa auringon vaikutusta, se saa kaiken loistamaan.

Töitä, juhlintaa ja lahjontaa

Vietimme viikolla pienimuotoisesti mieheni synttäreitä ystävien ja vanhempiemme kanssa ja nyt viikonloppuna sitten isommalla porukalla söimme ja kakuttelimme. Mieheni totesi, että hänellä ei kyllä tänä vuonna ollut aavistustakaan, mitä lahjaksi tulee, mutta kovin oli kuitenkin tyytyväinen lahjoihinsa. Itse lahjoin häntä sykemittarilla ja uudella ulkoilutakilla. Muilta tuli harrastuksiin liittyviä lahjoja ja luettavaa, ja sai hän myös siskoni kutomat ihanan ohuet, raitaiset villasukat. Ja siskontytöistä 4-vuotias ilmoitti jo ennen antamansa lahjan avaamista, että hän haluaa sitten pelata sitä tänään! Vaikeaa on vielä salaisuuksien pitäminen. Kyllä peliä sitten pelattiinkin.

Itse sain eilen etukäteisnimpparilahjan isosiskoltani. Hän oli kutonut ihanan pehmeästä alpakkalangasta minulle kauniit pöllösukat. Itse lahjoin häntä myös etukäteen nimppariksi antamalla smoothie-kirjan sekä kauniin aamun aloittavan juomalasin, vaikka sitten sille smoothielle. Kaupan päälle sai vielä jokusen lummetulppaanin sipulin.

Kakku muotoitui mieheni kalastustaustan mukaan. Päällä perinteisesti kinuskia. Itse pohjan tein gluteenittomana ja väliin lisäsin itse tehtyä karviaishilloa. Kostutukseen laimennettua mustaherukkamehua ja riisimaitoa. Hyvää mieheni mukaan oli ja kakusta ei paljoa jäänyt, joten muillekin maistui. 

Hiio-Hoi! -peli.

Tänään menin ensimmäistä kertaa töihin palaamisen jälkeen iltapäivävuoroon. Matka taittui auton sijaan kävellen ihanassa syksyisessä auringonpaisteessa. Alkaa vähitellen työtkin sujua rutiinilla. Kiireinen työpäivä oli tänään, koska maanantaita mennään. Viikonlopun jälkeen minua hieman väsytti ja onneksi sain aamusta nukkua. Otan sitten tämän illan levon kannalta. Ihana oli kuitenkin saada läheiset kylään eilen, vaikka se hieman aina valmisteluineen työtä teettääkin. Mieheni lähti nyt illaksi ahvenia narraamaan järvelle. Hänen tapansa rentoutua. Ja koska tämä ja ensi viikko ovat omatoimista opiskelua hänellä, jää kotio ja harrastuksiin nyt enemmän aikaa. Olen siitä onnellinen hänen puolestaan. Tekee hyvää tiiviin opiskelutahdin jälkeen.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille tasapuolisesti!

Jäätä näkyvissä

Tänään oli tämän syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu. Mittari näytti peräti -2 astetta ja auton lasitkin sain raapata jäästä ensimmäistä kertaa. Onneksi vain sellainen kevyt jääkerros odotti.

Viikonlopun vietimme ystäväperheen apuna raivaamassa metsätonttia, johon sitten aikanaan heille uusi talo nousee. Kroppa kiitti ja vaati kunnon venytykset lauantai-illasta, mutta olen tyytyväinen, että tuli testattua rajoja ja mikään paikka kropasta ei lopulta ärtynyt eikä tulehtunut. Tuntui lihaksissa, että ahertanut oli, kantanut oksia ja pyörittänyt pöllejä, mutta kipuja tai särkyjä ei tullut. Nyt pihassamme odottaa yksi kaadettu ja moottorisahalla paloiteltu mänty halkomista polttopuiksi. Ihan noin aherruspalkintona ja kiitoksena avustamme sen saimme.

Tänään kotiin töistä päästyäni astahdin hetkeksi ulos aurinkoon pihatöitä tekemään. Kaipasin jotain tekemistä ja piristystä työpäivän jälkeen. Turhauttaa ajoittain ihmiset, jotka eivät kuuntele, saati lue sitä, mitä heille kerrot. Tänään oli sellainen päivä. Joitakin tällaisia tyyppejä on vaan pakko sietää. Ja vaikka kuinka selkeästi kysymyksenkin esittäisit ja laittaisit tarpeellisen tiedon mukaan, niin hetken päästä saat vastauksen, josta selkeästi näkyy, että esittämääsi asiaan ei ole perehdytty, ja joudut selittämään saman asian uudelleen. Pelkkää ajanhaaskuuta, mutta kun vastaus on pakko saada, on se aika tuhlattava.

No, puutarhaterapia tehosi ja tässä tapauksessa se sisälsi lähinnä järjestelemistä pihalla. Tavaroiden siirtoa suojaan talveksi niin kellarille, autotallille kuin tyhjennetylle kasvihuoneelle. Kaikkialta missä oli vettä, löytyi myös jäätä. Vesitynnyrillä nurkalla oli pintana jääkerros. Yhdestä kastelukannusta löytyi jäätä tyhjentäessäni sitä. Samoin vesiämpäreiden pohjalla oli jäätä. Myös suihkulähteeni oli saanut jääkerroksen, kun en ollut sitä vielä ehtinyt tyhjentämään ja varastoimaan. Lintujen juottoallas oli yllättävästi kokonaan vesitilaltaan jäässä, joten kyllä todella kylmä yö on ollut.

Jään huomattuani oli pakko hakea kamera sisältä ja ikuistaa jäisiä maisemia ja pakkohan se oli hieman leikkiä ja kurkkia asioita irronneiden jäälauttojen lävitse maisemia. Nurmikolla jääpalat tekivät hauskoja kuvakulmia ja vääristivät näkymää. Ja aurinkoa vasten näki hienosti jäässä olevan kuvion. Hetken päästä kiroan jo pakkasia, mutta nyt on ollut ihanaa taas kesän jälkeen päästä ihailemaan jäisiä pintoja.

Eilen illasta poikkesimme mieheni kanssa puutarhaan kukkasipuleita istuttelemaan. Toivottavasti ensi keväänä nousee kukkimaan lumikelloja ja valko-keltaisia lummetulppaaneja. Kesäkukat olivat viime yön aikana lopultakin ottaneet itseensä pakkasesta, mutta itse asiassa minua ei harmita yhtään. Odotan joka syksy pakkasia innokkaasti. Hyvin epäpuutarhurimaista, mutta kesän jälkeen jo väsyttää ison puutarhamme työt ja tiedän pääseväni eroon puutarhatöistä vähitellen. Vielä on kuitenkin ruukut tyhjentämättä sekä puut ja pensaat suojaamatta verkoilla, paitsi pensasmustikat, joissa on marjomisesta lähtien ollut verkot päällä. Samat puusta ja kanaverkosta rakennetut hökkelit toimivat myös talven nälkäisiä rusakoita vastaan. Lisäksi kasvimaalla odottaa vielä porkkanat ja loput punajuuret nostamista kellariin. Nyt alkaa olla hyvä aika, kun ensimmäiset pakkaset ovat olleet. Kunhan joku päivä ehdimme. Miehelläni opiskelut taas vievät suurimman osan vapaa-aikaakin tehtävineen.

Kesäkukista ehdin kerätä talteen ennen pakkasia auringonkukkia, silkkikukkaa ja ne aiemmin keräämäni gladioukset kukkivat edelleen, tai ainakin niiden kärkiosat. Sijoitin pienet puna-keltaiset auringonkukat tänään matalaan aalto-vaasiin. Hauskannäköinen asetelma syntyi. Tätä tulen kyllä nyt jatkossa taas kaipaamaan, nimittäin kukkien keräämistä omasta puutarhasta sekä niistä kimppujen taiteilemista. Ensi kesänä sitten uudelleen.

Luulisin että tässä viikolla ainakin jokunen kukkakimppu piristyksemme luoksemme kaupasta saapuu mieheni viettäessä huomenna syntymäpäiväänsä. Tosin hänen päivänsä kuluu opiskelukavereiden kanssa, mutta illasta ehdimme yhdessä ja ystävien kanssa vähän kakkukahveja nauttimaan. Hieman jännittää, mitä hän pitää ostamastani lahjasta, mutta huomenna se sitten selviää.

Ihanan kirpakkaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa! Syksy on lopultakin täällä.

Säilötään syksyä sisään

Pahoittelut (taas) blogitauosta. Pikkurillini kärkinivel oli tulehtuneena ja lepuutin sitä sormilastassa jokusen päivän ajan viime viikonlopun aikana enkä kirjoitellut tietokoneella. Muuten sormi ei menoa haitannut sormilastan ollessa suojana. Lämpimästä säästä huolimatta annoin itselleni luvan tyhjentää kasvihuoneen ja tässä kypsät kirsikkatomaatit. Loput vielä raakileena keräysvaiheessa olleet ovat nyt pahvilaatikon pimeydessä kypsymässä. Mieheni hoiti sitten kasvihuoneen muun tyhjäyksen minun raivattua kurkku- ja tomaattikasvuston pihalle.

Lisäksi meidän piti viikko sitten nostaa joriininjuurakot ylös kuivahtamaan tyhjentämälleni kasvihuoneelle. Varret ehdinkin leikata matalaksi, mutta aina kun mieheni ja minun piti tarttua lapioon ja aloittaa kaivuuhommat, alkoi vesisade. Lopulta luovutimme ja siirryimme sisälle säilömään lisää kesäkurpitsaa etikkaan. Joten siellä ne vieläkin joriininjuurakot mullassa köllivät.

Leikkasin myös samalla gladioluksien kukkavanat sisälle. Myös ne jotka olivat vasta nuppuvaiheessa. Hyvin tuntuvat kukat maljakossakin kehittyvän ja tässä jokunen esimerkki ihanuuksista. Oranssit ostimme keväällä. Ovat hieman haaleamman sävyiset kuin ostoshetken pussissa olleessa kuvassa, mutta itse asiassa pidän todella paljon näistä hennon kelta-oransseista. Vasemmalla kuvassa olevat valko-vaaleanpunaiset ovat luultavasti niistä pikkusipuleista, jotka aiempina vuosina eivät ole kertaakaan kukkineet. Näin miehen kanssa muistelimme? Ja kuvan alareunassa on jo kukintaansa lopettava kauniin lohenpunainen yksilö. Toiselta puolelta kimppua tarkastellessa näkymä on täysin vastakkainen eli oranssinpunainen. Siellä aloittaa kukintaansa sadeojakaivon ympärille istuttamamme punaiset, valkoisella reunalla kaunistetut gladiolukset. Ja paljon nuppuja on vasta kehittymäisillään. Saa nähdä saammeko vielä jonkin yllätysvärin tälle syksylle.

Tänään illasta kannoin myös takaterassillamme kesästä nauttineet kärsimyskukan, tuoksupelakuun sekä hengissä olevat amaryllikset sisälle asunnon lämpöön. Ja jos tarkkaan katsoo, niin huomaa, että kärsimyskukka kukkii taas. Olin todella epävarma kasvin lahjaksi alkukesästä saatuani saanko kasvia menestymään, mutta ainakin kesän nyt siis on menestynyt. Ja olen siitä onnellinen. Monta vuotta haaveilin kärsimyskukasta, mutta en vaan saanut ostettua, kun pelkäsin, että tapan sen. Olisi tarkoitus talvettaa sisällä sekä kärsimyskukka että tuoksupelargoni. Saa nähdä onnistunko. Amaryllikset eivät myöskään haluaisi tänä syksynä millään siirtyä lepotilaan, joten saa nähdä saanko jouluksi kukkaan.

Viime viikonloppuna olimme juhlimassa kummityttömme ja hänen pikkuveljensä syntymäpäiviä. Siinä sivussa lahjoimme perheen keskimmäisen pojan jälkijunassa, keväällä kun emme päässeet käymään hänen synttäreillään perheen sairastelujen ja oman etelän loman vuoksi. Oman kakkuni unohdin tällä kertaa kuvata, mutta hyvää oli. Kuten varmasti myös nuo kahden päivänsankarin kakut, jotka kuvassa alla näkyvät. Molemmat saivat haluamallaan teemalla kakun. Ja kyllä se on vaan niin totta, että kyllä kotona itse leivotut kakut ovat vaan niin paljon parempia niin maultaan kuin yksilöllisyydeltäänkin kuin kaupan luomukset. Kuvassa mieheni auttaa kummityttöämme kokoamaan antamaamme lahjaa.

Itse olen kakuttelujen lisäksi herkutellut vime aikoina pari viikkoa sitten tekemillämme makealla etikkakurpitsalla ja -punajuurella. Punajuuret olivat alkuun kohtuu valkoisia etikan joukossa, mutta kuten epäilinkin aika teki taikojaan (tai suoraan sanoen etikka varmaankin) ja nyt punajuuret ovat kauniin vaaleanpunaisia säilöttynä lasipurkkeihinsa. Ja ainakin tällä hetkellä vaikuttaa, että näin ensikertalaisena mieheni kanssa onnistuimme säilönnässä. Onneksi!

Niin ja töihin olen nyt siis virallisesti palannut ja kaksi päivää on jo takana. Ensi viikolla tehdäänkin sitten jo täysi viikko töitä. Pikkurillin vanha murtuma päätti taas kiusata ja pikkurillin kärkinivel oli pahasti tulehtunut vielä viikko sitten, ja alkoi jo hieman jännittämään pääsenkö palaamaan työn ääreen lopultakaan pitkän odotuksen jälkeen vai joudunko vielä jatkamaan sairauslomaa. Onneksi tulehdus alkoi antamaan periksi paikallishoidoilla. Vieläkin sormi särkee, mutta kipu on siedättävällä tasolla ja lähinnä sormenpää kynnen alta kimoilee ja polttelee aika ajoin. Eilen olin ekaa päivää töissä ja myönnän, että ensin oli aivan epätodellinen olo ja päässä löi aivan tyhjää kun työpöydän ääreen aamulla istahti, ja jäin hetkeksi tyhmänä istumaan, että mitäs täällä töissä nyt tehtiinkään ja mitä kaikkea tietokoneen ruudulle pitikään aukaista. No, tänään tuntui työ jo tutulta. Outoa on kuitenkin, kun työaika on lyhennetty, ja molempina päivinä tuntui, että nytkö jo se työpäivä loppui ja saanko nyt oikeasti jo lähteä kotiin. Työkaverit ovat olleet ihania ja kannustavia ja heti eilen typaikalle päästyäni aamusta minua odotti tervetulotoivotukset. He ovat työni kantava voimavara, ja olen onnellinen heistä ja siitä, että työilmapiiri on niin valtavan hyvä työpisteelläni. Ihmiset ilmapiirin luovat ja meitä ihmisiä on niin moneen junaan (ikävä kyllä), ja siksi onni on, että juuri minulla on näin mahtava porukka valikoitunut ympärilleni työpäivien ajaksi. Enhän heitä paljoakaan näe, varsinkaan nyt kun teen lyhennettyä työaikaa, mutta se pienikin hetki on piristävää. Nyt minullakin vähitellen arki alkaa palata elämään ja viikonloput arkityöntekijälle ovat sitä ihanaa vapaata. Tänään hurautin heti töiden jälkeen lahjaostoksille. Tuo rakas mieheni kun ikääntyy ensi viikolla. Leipomista on siis taas ensi viikolla tiedossa.

Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua lukijoilleni, juuri ulkona jylläävästä syysmyrskystä huolimatta!