keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ruuanlaittoa ja remonttihommia


Olen katsellut nyt sairauslomalla Britannian paras leipomo - sarjaa televiosta ja innostuin itse kokeilemaan onnistuisiko tekemään englantilaista lihapiirakkaa. Ohjeen hain netistä Englantilainen lihapiirakka ja vaihdoin vehnäjauhojen tilalle Semperin Grow mix -jauhoseosta ja täysjyväriisijauhoa. Tosin ohjeessa oli 7 dl jauhoja, todellisuudessa niitä meni n. 10 dl ja riisjauhoa vielä vähän lisää kaulitessa taikinaa leivinpaperin päällä. Sipulia en laittanut, vaan maustoin valkosipulisella yrttimausteella, jossa sipulihiutaleita ja -jauhetta. Herkullista tuli. Kyllä kannatti!


Lisäksi viime viikon lopulla ja viikonloppuna pensseli heilui ja sain lopultakin viimeisen maalikerroksen tulevaan työhuoneeni hyllyyn. Olen ollut tyytyväinen siskoni vinkkaamaan Empire-huonekalumaaliin. Leviää ihanan tasaiseksi pinnaksi. Nyt on hylly kuitenkin vielä osissa ja odottaa kaappien ja vanerilaatikoiden päällekkääin pinoamista ja kovalevyä takaseinäkseen. Tosin taustalevykin kaipaa ensin hieman maalausta, koska mieheni rakentamat vanerilaatikot ovat avonaiset takaosastaan. Kuvista puuttuvat vielä liukuovet, sokkeli ja hylly, mutta nekin on jo maalattuna. Joten voiton puolella urakassa jo ollaan ja sain homman tehtyä tämän kesän aikana epäilystäni huolimatta.

Olemme lisäksi maakellarilla uurastaneet ja mieheni vaihtoi kellarin tuulikaappiin maapohjan tilalle vanhat betonilaatat, joten nyt selviää kellarireissuista kurattomin kengin. Lisäksi tyhjensin kellarin, lakaisin turhat mullat, purut ja pölyt lattialta pois, ja vaihdoimme vanhojen, jo pehmenneiden puuhyllyjen tilalle sinkkihyllyt. Sellaisia saa ostaa Ikeasta, nimi on Hyllis. Ja hinta on kympin luokkaa, joten ei ole hinnankirous. Kasvihuoneelle jo aiemmin vastaavan hyllyn ostimme.

Pahoitteluni kellarin kuvien laadusta. Ovat kännykällä otetut ja olen sen verran laiskalla tuulella nyt, etten viitsi tuonne sateeseen lähteä kameran kanssa kulkemaan. Kuvien ottamisen jälkeen ovat kellarille päässeet jo perunat. Eilen ennen sateiden alkamista uurastimme anoppini kanssa ja vietimme perunannostotalkoot. Myöhemmin sinne talteen pääsee myös punajuuret ja porkkanat. Muuten siellä sitten onkin kastelukannut, ämpärit, mullat, jotkin ruukut ja muut pakkasta huonosti kestävät puutarhatarvikkeet tallessa.


Eilen anopin lähdettyä haukkasin välipalaa ja säntäsin takaisin puutarhaan leikkaamaan jo kukkineiden perennojen varsia alas. Sadepilvet alkoivat uhkaavasti jo nousta taivaanrannassa, mutta 1,5 tunnin uurastuksen jälkeen oli suurin osa varsista lehtikompostiin kiikutettuna. Eikä yhtään liian ajoissa, koska ei tainnut mennä sisään päästyäni puolta tuntiakaan, kun ensimmäiset sadepisarat alkoivat tippua.

Sisälle lähtiessäni kävin vilkaisemassa vielä gladioluksia ja jouduin taas toteamaan, että luonto on ihmeellinen. Meillä on nyt varmaankin kolmatta tai neljättä kesää samat gladioluksen sipulit käytössä ja en ole ennen näin kauniin eteeristä kukkaa huomannut. Ja on selkeästi kaksiväriset terälehdet. Lumoavan kaunis. Siellä se nyt sateessa värjöttelee, mutta eilen ehdin kuitenkin tämän kuvaamaan. Maljakkoon en raaskinut kuitenkaan ottaa. Kaksi tuulessa kaatunutta gladiolusta olen saanut sisälle, hyvästä syystä. Ulkona varret taittuneena olisivat kuitenkin kuolleet.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Viimeisiä viedään


Nyt lopultakin ensimmäiset tämän kesän gladioluksemme ovat auenneet. Alkukesä oli niin surkea, että en uskonut gladiolusten edes tänä kesänä kukkivan. Kuitenkin siellä nyt violetti ja oranssinpunainen kukkivat parhaillaan ja tässä kuvat, jotka aiemmin lupasin julkaista, kunhan kukassa ovat. Nuppuja on vielä putkahdellut lisää esille, joten lisää kukintoja on tulollaan.

Mustasilmäsusanna on myös aukaissut lisää valkoisia kukkiaan. Tiikerililjat ja oriental-liljat edelleen kukkivat. Saa nähdä tuleeko loppuviikosta intiaanikesä, kuten luvattu on. Se tietäisi kukinnan pitkittymistä vielä pidemmälle syksyyn.



Ruska on myös alkanut hiipiä pihapiiriimme. Lumipalloheisi on jo vaihtanut väriään kauniin kirjavaksi, oranssin, vaaleankeltaisen, ruskean ja vihreän eri sävyiksi. Naapuritontin koivuissa alkaa olla keltaisia lehtiä. Pensasmustikoissamme on jo loistavan punaisia lehtiä. Juhannusruusun lehdet ovat myös vähitellen alkaneet punertua. Syksy on aikaa, jolloin siedän paremmin inhokkiväriäni kirkkaankeltaista puutarhassa, koska se sulautuu paremmin syksyisen luonnon kirkkaisiin väreihin. Jopa keltakukkainen pensashanhikki, josta en muuten pidä, on nyt ihana piristys kellarin seinustalla. Ihanaa Suomessa on, että syksyn harmauden vastapainoksi ruskan kirkkaat värit piristävät niin mieltä kuin pihapiiriäkin.

Yksi syysleimulajikekin kukkii vielä korkeana anarkistisen vaaleanviolettina syksyn lämpimien värien keskellä. Tämä on yksi keväällä juurakoistani istuttamani lajike. Fuksian värinen syysleimu ei kukkinut tänä vuonna. Saa nähdä, josko ensi kesänä.

Olen myös syksyn tultua saanut uutta intoa elämään. Mieheni on työharjoittelussa opintoihinsa liittyen arkipäivät ja tällä viikolla hänellä alkoivat myös iltaopinnot harjoittelun oheen, joten pitkiä ja yksinäisiä päiviä on minulla tiedossa vielä tämän loppukuukauden ajan. Viime viikolla jyllänneestä flunssastani kunnolla toivuttuani sain eilen inspiraation ja lähdin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kuntosalille. Tosin sali on hieman erilainen eli laitteet toimivat ilmanpainevastuksella, joten vastusta pystyy säätelemään todella pienillä väleillä. Tavallisella kuntosalilla säätöväli on 5-10 kg välein, ja joskus jopa se 5 kg paino aloituksena on niskoilleni liikaa. Porkkanana on myös kuukauden ilmainen kokeilu salille. Joten tämän kuun ajan minulla on mahdollisuus kokeilla, mitä kroppani tuumaa moisesta kuntoilusta ja ikää myöten viisastuneena aloitin todella varovaisesti enkä intoutunut liikaa, vaikka mieli tekikin. Tänä aamuna heräsin heti päänsärkyyn, mutta sitä tiesinkin odottaa erilaisen rasituksen jälkeen. Muuten ei hälyttäviä oireita rankani eikä pehmytkudokseni tänään ole antanut.

Eilen totesin miehelleni, että kesä meni kuitenkin hyvin ja olen nyt loppukesästä jo nauttinut elämästäni, vaikka pelkäsin pitkän kotona olon toipumisineen ottavan todella koville. Minä kun olen hieman huono kotona laiskana makailemaan. Loppupelissä tämä oli kuitenkin oikea ratkaisu, vaikka en sitä silloin omasta tahdostani tehnytkään. Kun uupumus kävi liian vahvaksi, niin työterveys puuttui peliin, ja olen nyt onnellinen siitä, vaikka pelottikin siinä vaiheessa, mihin tämä kaikki tulee johtamaan ja kuinka jaksan kotona kökkiä tekemättä mitään, sekä mietitytti kuinka kauan toipuminen uupumuksestani kestää ja miten työhön palaaminen tulee sujumaan. Nyt alkaa lähetä se hetki, kun töihin palaan. Muutaman viikon päästä istun jo töissä tietokoneen äärellä kirjoittamassa ja hieman on alkanut jo jännittämään, osaako sitä enää mitään puolen vuoden tauon jälkeen? Onneksi Suomessa on pehmeä lasku töihin mahdollinen ja osa-aikaisesti alkuun pääsen taas totuttelemaan työhöni.


Loppukesästä voimieni palattua tuli paljon tehtyä kaikenlaista, mitä viime kesinä en ole ehtinyt tai jaksanut. Olen perehtynyt taas ruohonleikkuun saloihin, istutellut uusia kasveja ajan kanssa suunnitellen puutarhaan, uudistanut vanhaa kaappia, joka vielä kaipaa viimeistä maalikerrostaan autotallilla odotellen ja ehtinyt tekemään käsitöitä, jotka yleensä kesällä jäävät vähille puutarhatöiden vaatiessa suurimman osan vapaa-ajasta. Kuvassa viimeisin pääkallohuivi, jonka tein syntymäpäivälahjaksi pikkuveljeni tyttöystävälle. Tänä kesänä tuli myös melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen pyöräiltyä ostettuani sähköpyörän. Myös puutarhatöitä olen ehtinyt tekemään ilman aikataulutusta ja viettämään lepopäiviä ja vain nauttimaan puutarhasta kauneimmillaan. Myöskin kesäistä aurinkoa olen saanut aimoannoksen ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ja jopa ruskettunut. Toimistotyöläiselle ei tämä ole jokakesäistä. Parasta on ollut kuitenkin mieheni kanssa yhdessä vietetty aika. Hän oli loppukesän lomalla ja siitä jatkoi suoraan opintovapaalle. Nyt hän tekee arkisin aamu- ja iltavuoroa työharjoittelussaan, kun viimeiset 13 vuotta hän on vakityössään tehnyt 24 tunnin vuoroja mukaan lukien yötyöt ja viikonlopputyöt. Luksusta on, että saamme nukahtaa iltaisin yhdessä ja aamuisin herätä toisen nukkuessa vierellä sekä tietenkin vapaat viikonloput.


Nyt alkoivat siis pitkästä aikaa yksinäiset arkipäiväni mieheni iltaopintojen alettua, koska hän menee suoraan harjoittelun aamuvuorosta iltaopintoihinsa pari kertaa viikossa ja on vasta iltayhdeksän jälkeen kotona. Mutta olen nauttinut suunnattomasti viimeisistä parista kuukaudesta, jolloin olemme ehtineet viettää aikaa yhdessä. Tässä on vielä itsellä muutama viikko aikaa tehdä päivisin asioita, käydä kuntosalilla, siivota, tehdä käsitöitä ja uurastaa syksyn viimeisiä puutarhatöitä pois. Kasvimaalla alkaa kohta olla elonkorjuun aikaa ja perunat ja myöhemmin porkkanatkin pitää kohta nostaa maakellariimme talvisäilöön. Lisäksi vielä etikkapunajuuren ja -kurpitsan säilöminen odottaa. Sekin on minulle täysin uutta puuhaa, mutta tuleepahan taas uusia taitoja opittua. Mielenkiinnolla odotan, miten onnistun.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kasvimaan karkkivärit ja muita herkkuja


Nyt on syksyinen piha parhaimmillaan. Kasvimaa loistaa puutarhassamme oranssin, punaisen ja keltaisen sekä tietenkin vihreän eri herkullisissa sävyissä jo pitkän matkan päähän. Ihana piristys tämän syksyisen harmauden keskellä. Auringonkukat ovat vähitellen lähteneet myös kukkimaan. Punainen on niistä edelleen suosikkini. Lisäksi pensaskrassi ja aiemmilta vuosilta itsekylväytynyt kehäkukka ovat nyt parhaimmillaan. Ja tilli kukkii kauniin vihreänkeltaisena. Ruusupapu on kiivennyt myös ylös saakka tukiseipäisiin. Pellava vielä vähän kukkii sinisenä ja punaisena, mutta suurin osa on jo kukkinut ja kauniit siemenkodat ovat esillä.

Vielä saavat raitaiset punajuuremme ja oranssit porkkanamme hieman kasvaa, mutta hyvää kokoa alkavat olla jo. Pinaatista täytyisi käydä nyt lehdet keräämässä ja ryöpätä talveksi pakkaseen pinaattisilppua. Jako- ja hopeasipulit keräsinkin eilen liiterille kuivumaan, koska varret olivat lopultakin kaatuneet. Valkosipulit eivät meillä tänä vuonna kasvaneet, kynnet olivat varmaankin jo liian pehmeitä kylvövaiheessa. Haaveilen edelleen kohopenkistä, johon saisin jo syksyllä valkosipulit kylvää. Kasvimaa käännetään syksyllä ja keväällä kokonaan, joten sinne ei voi syyskylvöä tehdä. Punajuuria olen ajatellut säilöä etikkaan. Täytyy konsultoida anoppia niiden teosta ja hyväksi koetusta reseptistä. Lisäksi niiden teko vaatii ostosreissun, koska kaikki ylimääräiset lasipurkkimme sisältävät nyt hilloa. Kesäkurpitsa jatkaa vielä kasvuaan ja vielä saamme satoa ennen ensimmäisiä hallaöitä. Olen käyttänyt kesäkurpitsaraastetta mm. itse leipomaani rieskaan ja muffinseihin myös raaste sopii, varsinkin jos tekee suklaisia sellaisia.


Kasvihuone tuottaa vielä vähän satoa. Kurkkuja kypsyy muutama herkuteltavaksi. Satoa on tullut tänäkin vuonna hyvin alkukesän kylmyydestä huolimatta. Moni manasi minulle, että heillä tomaatissa kylmyyden takia kasvihuoneella roikkuu vain vihreitä raakileita, jotka eivät kypsy. Meillä on ilmeisen hyvä ja lämmin kasvihuoneen paikka tai sitten muuten vaan olemme niin taitavia, että meillä jo aika aikaisin alkoivat kirsikkatomaatit kypsyä. Tomaattia kypsyy vielä lisää hetken aikaa ja taimet hävittäessämme keräämme vihreät raakileet pahvilaatikkoon keittiölle kypsymään ja mieheni saa vielä hetken aikaa itsekasvatetuista tomaatista nauttia pidempään.

Tämän kesän uusi tuttavuus oli keltainen päärynätomaatti, jota mieheni kehuu makeaksi ja herkulliseksi. Itse tomaatille allergisena en pysty maistamaan, mutta luotan mieheni arvioon. Saa nähdä, minkä tomaattilajikkeen hän ensi kesänä valitsee kasvamaan.


Puutarhassamme kasvaa myös kolme eri omenapuuta, Valkea kuulas, punakaneli ja kaimani Heta. Tämä on meille juuri sopiva määrä, koska minä en omenoita voi syödä. Mieheni herkuttelee Valkeat kuulaat sellaisenaan. Heta on niin nuori puu vielä, että tuottaa jokusen hedelmän, joten ne mieheni on syönyt tuoreeltaan. Kanelista hän valmistaa uuniomenoita kaurahiutaleiden kera. Joten aika hyvin omenasatomme kuitenkin tulee kulutettua. Rupisia ovat tänä vuonna ja toukkiakin on ollut tavallista enemmän, mutta kyllä niitä syömäkelpoisiakin on riittänyt.

Hauskaa nyt loppukesästä on ollut, että moni perenna on yrittänyt kukkia tai jopa kukkii juuri nyt uudelleen. Arovuokossa on ollut viime viikkoina muutama kukka. Samoin idänunikko yritti kukkia. Elokuunasteri ja syysasteri, jotka ovat usein viimeisinä syksystä kukkineet, lopettelevat jo poikkeuksellisesti kukintaansa. Oranssi päivänlilja on vielä yrittänyt sinnitellä. Syysleimut kukkivat edelleen. Kylvökukkamaalla silkkikukat ovat nyt loistossaan ja jokunen kirkkaanpunainen unikkokin jaksaa vielä kukkia. Samoin yrttimaa loistaa violettina edelleen. Kurkkuyrtti oli myös vanhasta kylvöstä yhden kukan nyt aukaissut. Tänään löysin sen.

Gladioluksien syksyistä kukintaa odotan kovasti. Nupullaan on jo pari, joten ei mene enää kauaa. Otan maljakkoon sisälle turvaan, jos syksyn kylmyys ja sateet uhkaavat niitä. Joriinirivistö ei tänä vuonna ehdi kukkimaan, mutta lehdet ovat kuitenkin tehneet, joten eiköhän ensi vuodeksikin energiaa niihin ehdi kertymään. Ruukussa kasvaneet valkoiset joriinit ovat kyllä sitten fuksianpunaisten puolesta kukkineetkin koko heinäkuusta lähtien ja edelleen kukinta jatkuu.

Syntymäpäivälahjaksi saamani kärsimyskukka on viihtynyt takaterassillamme auringossa ja on nyt nuppuja täynnänsä. Jännitän ehtivätkö kukat aukeamaan, ennen kuin ilmat viilenevät liiaksi. Lisäjännitystä luo myös se, saanko kärsimyskukan talvehtimaan. Tämä on ensimmäinen laatuaan, joka minulla on, joten katsotaan onnistunko.

Tänään tein ainakin onnistuneen asiointireissun. Ensin työterveyteen osasairauspäivärahan vaatimaa B-lausuntoa varten ja samalla sain pyytäessäni lisää oirelääkitystä orastavaan flunssaani. Seuraavaksi poikkesin yhteispalvelukeskukseen toteamaan pettymyksekseni, että Kela on täällä vain maanantaisin ja tiistaisin auki, ja tiistaisinkin vain ajanvarauksella. No, onneksi keskuksen mukava vastaanottovirkailija otti B-lausunnon vastaan sekä varasi minulle loppuviikolle soittoajan Kelaan, koska joitain epäselvyyksiä on vielä omaa osasairauspäivärahakemuksen täyttöön liittyen. Viimeiseksi poikkesin oman paikkakunnan apteekissa, jossa on aina yhtä hyvä palvelu ja mukava henkilökunta. Joten Kelan kanssa asiointi onnistuu nyt myöhemmin tällä viikolla ja toivon, että flunssanikin talttuu nyt heti alkuun hyvillä dropeilla.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Syksyn kynnyksellä

Siirsin kesällä amarylliksen sipulit pihalle. Myös ne, joissa ei eloa näkynyt. Kaksi oli valmiiksi hengissä vihreine lehtineen. Nyt on kaksi muuta  lähtenyt kasvamaan myös. Joten jouluksi olisi mahdollisuus taas saada kukintoja aikaan, kunhan lepäävät lokakuun taas sänkymme alla viilentelemässä ja keräämässä voimia.

Siirsin myös eilen siskoltani aiemmin kesällä saamani tuoksupelakuun isompaan ruukkuun, koska innostui kasvamaan terassillamme niin valtavaksi, että pieni ruukku ei enää riittänyt. Itse innostuin niin paljon saatuani kädet multaan, että lopulta vaihdoin myös kaikille huonekasveille uudet mullat, keväällä kun moinen jäi tekemättä jaksamattomuuden vuoksi. Viirivehka oli tehnyt poikasia ja sain poikaset kaupattua anopilleni, joka oli eilen nurmikkoa meillä leikkaamassa.

Lopultakin ovat hajuherneet intoutuneet kukkimaan. Kasvatin nämä itse siemenestä ja alkukesän kylmyyden vuoksi kituuttivat. Istutin ne kuitenkin ulos ruukkuihin ja ehtivät juuri ja juuri elokuun puolella kukkimaan. Liiterin seinustalla tätä kukkii myös kirkkaanpunaisena.

Lisäksi gladioluksissa on kukkavarret nyt kunnolla nousseet ja kävin eilen illasta kurkkimassa ja ainakin loistavan oranssinpunainen ja violetti kukkavana on aukeamaisillaan. Muista ei vielä väriä nähnyt. Olimme jo mieheni kanssa varmoja, etteivät ehdi kukkimaan tänä kesänä, mutta myönnämme onnelllisina, että olimme väärässä. Ovat vaan niin uskomattoman kauniita ja niitä on joka vuosi laitettava kasvamaan. Samat sipulit taitavat olla jo neljättä kesää.

Eilen oli myös kasvimaalla hopeasipulin varret kaatuneet ja keräsin ne koriin liiterille kuivumaan. Olin jo hieman huolissani ehdimmekö ajoissa kuivumaan sipuleja saamaan. Nyt vielä onnistuu.

Liljat ovat nyt myös aunneet ja siskoltani meille saapunut syysleimu on nyt kauneimmillaan vaaleanvioletin ja kerman sävyisenä. Niin ja valkoinen mustasilmäsusanna, jota itse siemenestä esikasvatin intoutui näin loppukesästä kasvamaan ja nyt on ensimmäinen kukkakin auki. Kuvat puhukoon taas puolestaan.


Eilinen taisi olla kesän viimeinen kunnollinen kuuma ja aurinkoinen päivä. Hiki tuli pelkästään terassilla istuessa kukkamultia vaihtaessa. Tänään on jo pilvisempää. Syksy saapuu. Toisaalta ihanaa on ollut, vaikken kesästä paljon muistakaan, että olen saanut tehdä rauhassa puutarhatöitä. Tämän kesän otimme leppoisammin, tehden ylimääräisiä puutarhaistutuksia vain silloin, jos siltä tuntui. Muuten pitäydyimme puutarhan perushoitoon ja se oli aivan riittävää. Perusurakkaa tosin helpotti tänä vuonna sateinen alkukesä, joka vähensi kasteluhommia huimasti. Saattoi mennä viikkojakin, ettei tarvinnut kasvimaalla kastella, koska luonto hoiti sen puolestamme. Nyt olemme sitten keränneet kesän satoa. Porkkanaa, punajuurta, sipulia, perunaa, tilliä, kesäkurpitsaa, yrttejä ja kesäkukkia. Kasvihuoneelta olemme lisäksi saaneet pitkää kurkkua ja tomaattia sekä salaattia. Unohtamatta marjoja, joita ovat puskat olleet pullollaan tänä vuonna. Omenasato alkaa nyt kypsyä. Kohta pääsemme siihen vaiheeseen, että keräämme loppusadon, siistimme kasvihuoneen, nostamme puutarhahuonekalut sinne ja pääsemme viettämään puutarhanhoitovapaata syksyä. Pääsee taas viettämään rauhaisaa aikaa sisätiloihin, lämmittämään takkaa, polttamaan kynttilöitä sekä nauttimaan käsitöistä. Sitä odotellessa.

Yhtä juhlaa

Viikonloppu tuli juhlittua kumpanakin päivänä. Lauantaina olimme mieheni serkun häissä Sääksmäelle. Sää suosi ja juhlat olivat hääparin mukaiset. Vihkiminen suoritettiin perinteisesti kauniissa Sääksmäen kirkossa. Muuten juhlissa olikin sitten rentoa menoa hääparia kuvastaen, lisänä musiikkia ja sulhasesta ja morsiamesta lapsuuden kuvia. Lähtiessämme ajelemaan hääpaikalle taivaalla jyrisi uhkaavasti. Naapuripitäjässä hääpaikalla kuitenkin aurinko paistoi lämpöisesti.

Tuuli hieman tuiversi hääparin kirkosta ulos astellessa ja onnea tuovat saippuakuplat nousivat parvina heti korkeuksiinsa taivaan tuuliin.

Nautin näistä häistä siinäkin mielessä suuresti, että pitkään aikaan emme ole hääjuhlissa olletkaan ja juhlavieraista osan jo ennestään tunsikin. Lisäksi oli mukavaa, että häistä puuttuivat perinteiset kisailut ja leikit, ja kaikki saivat nauttia olostaan, jutella tai tanssia mielensä mukaan. Ja tietenkin pääsi ulos aurinkoon halutessaan. Minulla oli vieressäni istumassa parivuotias ihana pieni neitokainen, jonka reilu vuosi sitten tapasinkin mieheni suvun puolen synttärijuhlissa. Tällä kertaa hän ujouden taas voitettuaan piti minulle seuraa ja kiikutti ilmapalloja säilytykseen. Oli hausta seurata myös kuinka pikkuneiti tanssi aikuisten keskellä koko illan ja nautt suunnattomasti musiikista.

Oli myös kiva lisä, että anoppini, joka ei juhlista niin välitä, viihtyi kanssamme juhlapaikalla yli iltakymmeneen.

Häistä jäi hyvä mieli ja tietenkin valokuvia muistoksi. Olisi voinut myöhempäänkin olla, mutta sunnuntaina oli tiedossa synttäri-nimpparit siskoni perheessä, joten päätimme poistua ajoissa, että ehtisimme nukkumaan kunnolliset yöunet mieheni ensimmäisen työharjoitteluviikon jälkeen ja valmistautumaan sunnuntain kemuihin. Kakut tein molempiin juhliin jo perjantaina valmiiksi, joten kerrankin olin ajoissa valmiina enkä viime tipassa kakkuja koristellut.

Isosiskoani lahjoimme toisen sisareni perheen kanssa omalla nimikkoherkkukorilla eli suurella peltirasialla, jonne saa piilottaa jatkossa omat suklaansa, sipsinsä ja muut herkkunsa muilta perheenjäseniltä piiloon. Asianmukaisesti olimme tietenkin jo valmiiksi herkkuja rasiaan täytelleen. Mm. teetä, suklaata, pähkinöitä. Ja myös yhden kauniin siilisaippuan. Sitä varoitin siskoani syömästä. Tosin, jos puhuu rumia, niin on käypä hoito siihen! Lisäksi muistuksena kannessa on, että hän ei saa sisältää kalaa, koska allergikko on.

Keräsin myös omalta kylvökukkamaalta isosiskolleni ison kimpullisen silkkikukkia, koska tiedän, että hän niistä kovasti pitää. Kummityttömme sai sitten pienemmän, värikkäämmän kimpun, johon keräsin mm. tsinniaa, krassia, laventelia ja elokuunasteria.

Siskontyttöä lahjoimme kynsitarroilla sekä päällyslakalla. Nämä pääsivätkin heti käyttöön ja olivat mieleisiä.

Lisäksi tein hänelle itse tuoksupussin, jonka täytin itse kerätyillä ja kuivatuilla lipstikan kukinnoilla, laventelilla sekä ruusun terälehdillä. Kerroin, että voi vaikka vaatekaappiin laittaa hyvää tuoksua antamaan vaatesäilytystiloihin.

Lisäksi sää suosi sunnuntainakin ja pikkuveljeni vaimoke pääsi lasten kanssa ulos leikkimään rokee ja pokee. Mummuni sitä miettikin, että on jännä kuinka jotkut leikit säilyvät vuosikymmeniä. Samoja leikkejä leikitään vieläkin, joita leikittiin jo hänen lapsuudessaan yli 80 vuotta sitten. Ja näinhän se menee, leikit siirtyvät perintönä sukupolvelta toiselle.

Saippuakuplailua myös ehdimme hieman puhaltelemaan, kun toin hääpaikalta jääneet puolitäydet, pienet saippuakuplapullot siskontytöille tuliaisiksi. Perheen koira oli innoissaan, kun pääsi taas kuplia metsästämään.

Itse olin hämmästänyt, kun viikonlopun jälkeen ei väsyttänyt. Voimat alkavat selvästi palautua normaaleiksi vähitellen. Viime viikolla oli palaveri työhöni palaamisesta osa-aikaisesti ja kuukauden päästä pitäisi sorvin ääreen palata kokeilemaan, miltä se työnteko nyt tuntuu puolen vuoden sairausloman, terapian ja toipumisen jälkeen. Vielä on kuitenkin tuota byrokratiaa huolehdittavana ja paperisotaa täyteltävänä ennen sitä. Odotan kuitenkin jo innolla elämäni palautumista taas normaaliin uomiinsa.