Sisälläkin kukkii

Mieheni äiti poikkesi viime viikolla meillä pikaisesti kaupassa käydessään ja toi yllätyksenä ruukkuliljan, joka oli nupullaan. Väri näkyi jo silloin eli tämä loistavan oranssi. Ruskaliljaksi tätä veikkaisin, tosin lajike voi olla hieman eri, koska lehdet ovat suuremmat kuin niillä, jotka jo puutarhassamme kasvavat. Sinne pääsee tämäkin ensi kesänä (jos säilyy hengissä sinne saakka).

Arkeen on jo palattu. Ja hieman liikaa oli minulle tuo kesäaikaan siirtyminen tänäkin vuonna. Ensin toivut lomareissun aiheuttamasta aikaerosta, ja kun olet siitä toipunut, siirretään kelloja ja taas väsymys on mahdoton. Eilinen ilta työpäivän jälkeen meni sitten nukkuessa.Tänään olen kylläkin jo paljon paremmin jaksanut. Ja onneksi on pääsiäisen aika ja vajaat työviikot tiedossa. Samoin vappuviikko tulee olemaan nelipäiväinen, kuten helatorstai-viikkokin. Joten nyt arkipäivätyöntekijänä pääsen helpommalla tänä keväänä.

Loman aikana oli niin paljon kaikkea muuta, että jumppaaminen ja lihasten vahvistaminen on vallan jäänyt (jos ei ihan yksittäisiä kertoja lasketa). Selkä ja ranteet alkavat nyt ilmoitella, että olisi korkea aika kiriä lihaskunto takaisin. Tänään aloitan. En tulevan kesän ja rantakunnon takia, vaan ihan oman hyvinvointini vuoksi. Ehkä monella muullakin liikunta olisi pitkäjänteisempää, jos motivaationa olisi oma hyvä olo, eikä se, miltä muiden silmissä näyttää. Omasta puolestani voin todeta, että voisin vaikka kuinka jumpata, enkä niitä kauniita miesten ihailemia kurveja itselläni saisi. Joku toinen taas ajattelee, että vaikka kuinka yrittäisi, ei ikinä saisi itseään yhtä solakkaan kuntoon, kuin minä olen. No, jos luita pitää kauniina... Tärkeintä on kuitenkin se, että on siinä kunnossa, että jaksaa nauttia elämästä. Minulla liikunta pitää myös kipuja kurissa.

Jo kukkii!

Viikko on vierähtänyt matkasta toipuessa ja jouduin taas toteamaan, kuinka kahden viikon matka lentäen vie mehut hetkeksi, ja onneksi minulla oli vielä lomaa lomamatkan jälkeen. Kotiin palattuamme ajattelin, että tuskin nyt mikään vielä puutarhassa kukkii, mutta kävin kuitenkin tarkistamassa tilanteen. Ja siellä se ihanuus oli, kukkiva jouluruusu, jonka viime kesänä istutin ja mietin samalla viihtyyköhän valitsemallani paikalla. No, kyllähän tuo nyt näyttää viihtyvän erittäin hyvin, kun kiitollisena kukkii.


Tämä viikko on hurahtanut ohitse hetkessä, olen pessyt pyykkiä urakalla, käynyt optikolla toteamassa, että kyllä se näkö vieläkin huonommaksi kehittyy ja tilannut uudet silmälasit. Eilen vietimme mieheni kanssa iltaa ystäväperheessä synttäreitä juhlien kaveriporukassa. Tänään odotellaan tuleeko tuttuja virpojia oven taakse kolkuttelemaan. Huomenna työaamu odottaa pitkästä aikaa. Kesäaikaan siirtyminen tuskin helpottaa aamuheräämistä...

Vielä täytyy hieman fiilistellä etelän lomaa ja vaikka en tällä kertaa itselleni paljoa ostanutkaan mitään, niin sitäkin mieleisempi tavaroita mukaan kertyi. Ostin vain yhden rantamekon, jota kylläkään ei kuvissa näy.

Lisäksi sain paikalliselta Natura-kaupan myyjältä kaupanpäällisiksi pari saippua, vuodenmaito- ja aloe vera -saippuan. Pikkusaippuat mieheni osti minulle lahjaksi. Viime reissulla haaveilin jo oikeasta pesusienestä ja tällä kertaa mieheni matkalaukussa oli tilaa ja sain sen sinne mahtumaan.

Lisäksi löysin itselleni kaksi todella mieluista huivia, toinen hillitty musta-puna-valkosävyinen ihana keveä silkkihuivi ja toinen vähän paksumpi ja lämpöisempi puuvillainen värikäs huivi, johon todella tykästyin.

Ja simpukan kuoria tuli tietenkin kerättyä muistoksi. Piintynyt tapa.

Lomatunnelmissa

Lensimme kahden viikon aurinkolomalle saarelle, jossa ihana tuuli tuivertaa aina ja vettä sataa harvoin. Kanarian saarista tämä tuulinen, karu saari avuliaine ja avoimine asukkaineen on lempimatkohteemme. Fuerteventura ja tarkemmin matkakohteenamme oli El Castillo eli nykyisin Caleta de Fuste. Kävimme siellä mieheni kanssa 2,5 vuotta sitten kymmenvuotishäämatkalla. Nyt mukana olivat mieheni lisäksi anoppini, mieheni isoveli ja oma isäni. Loma sujui hyvin ja lämmintä oli, vaikka paikalliset kertoivatkin, että kylmin kevät ainakin 15 vuoteen. Kyllä helteisiäkin päiviä onneksemme riitti ja ihokin hieman kärysi varovaisuudesta huolimatta. Rentouduin ja nukuin hyvin, joten lomatavoite toteutui. Reissusta jäi hyvä mieli koko porukalle. Koska sanat eivät riitä kuvaamaan, tässä jokunen valokuva matkokohteestamme.

Tämä viikko on minulla töistä vielä vapaata ja saan palautua reissun rasituksesta. Ihanaa oli ja rentouttavaa, mutta väsymys on ollut kovaa reissaamisen jälkeen. Nyt riittää pyykkiä ja kotihommia. Mutta nekin tuntuvat nyt mukavilta lomailun, hotellissa asumisen ja ulkoruokinnan jälkeen.

Jo vihertää!

On tämä vaan niin outoa! Sieltä se nurmikko jo pilkistää vihreänä lumen sulaessa, vaikka maaliskuun alkua vasta mennään. Taivaalta sataa rännänsekaista vettä ja lumikerros on ohentunut jo huomattavasti. Ja kyllä minä jo aiemmin kevättä kaipasin, mutta ei nyt näin kiire olisi ollut! Puutarhurina en pidä moisesta maaliskuun lämpimyydestä yhtään. Sitten kun hedelmäpuut kukkivat ja ensimmäiset perennat nostavat päätään, on syytä pelätä takatalvea ja purevaa kylmyyttä, koska nyt on näin lämmintä.

Sade ei sinällään nyt minua haittaa, koska kökin töistä kotosalla. Suolistoni alkoi taas sekoilemaan ja päätti lähteä toimimaan taas liian vilkkaasti ja olotila veti heikoksi sen myötä, koska ravinteet eivät imeydy. Nyt otettiin varalta taas vähän kokeita, että onko antibiootilla hoidettavaa vai selviänkö oireenmukaisella hoidolla. Toivon, että aiemmin vuoden vaihteessa minua kiusannut antibioottiripuli ei ainakaan ole palannut takaisin. Parin päivän sairauslomalle ja pakkolepoon työterveyslääkäri minut määräsi ja nyt ei ollut vaihtoehtoja. Nyt sitten perjantaihin asti odotellaan labratuloksia ja sitten katsotaan jatkosuunnitelmat, antibioottia lisää vai lähete tähystyksiin. Minulla on pitkään ollut määrittämätön imeytysmishäiriö suolistossa ja en panisi pahakseni, vaikka saisin lopultakin diagnoosin siihen. Ainakin tietäisi jatkossa, mikä sopivin hoito, eikä tarvitsisi selitellä uutena minua hoitaville lääkäreille tilannetta, kun olisi suoraan antaa diagnoosi oireiden syyksi.

Ja perjantaina on myös viimeinen työpäivä ennen lomaa, sekä kihlojemme vuosipäivä kuin myös anoppini syntymäpäivä. Eniten odotan kuitenkin tuota alkavaa lomaa, niin kropalle kuin sielullekin tekee hyvää, ja tulee kuin tilauksesta juuri parhaaseen aikaan. Pieni lisäekstrakin on odotettavissa läheisten kanssa reissun muodossa ja vähän olen täällä jo pakkailua suunnitellut. Lomalla pidän myös pari viikkoa blogivapaata, joten alkaa ihmetelkö hiljaisuutta. Työpäiväni kuluvat tietokoneen äärellä kirjoitellen, joten lomalla aion tehdä aivan jotain muuta ja nauttia olostani.

Viime päivinä olen ihmetellyt luonnon omaa taidetta. Näyttää kuin peltikattomme luminen aaltoreuna olisi siirtynyt puuterassiamme koristamaan...