Pilipilipom...

Ja taas sataa. Onneksi vain vettä. Kyllä tälle kesälle on jo ihan tarpeeksi lunta ja rakeita tullut. Kävin pihalla kierroksella happea haukkelemassa sateen välissä. Ja onhan tuo ruoho vihreää ja rikkaruohot kukoistaa, mutta mikään muu ei oikein kasva tässä viileydessä, paitsi kasvimaalla ja kasvihuoneella hyötykasvit. Onneksi edes ne!

Kurkku ja tomaatit ovat hyvin kasvaneet. Tomaatti kaipailee kirvasumutusta, alalehdiltä löytyi vähän kirvoja. Ylälehdet ovat kyllä käpristelleet myös, mutta voi johtua myös tästä liiasta kosteuden määrästä? Samoin ravinteille teimme nyt kastelureiät kasvusäkkien takaosaan, sen verran hyvin oli jo juuristoa kehittäneet kaikki taimet, että ravinteita kaipailevat jo. Kurkussa on myös hyvin hedelmän alkuja, kunhan nyt jaksaisivat kasvaa. Kirsikkatomaatti kukkii komeasti, runkotomaatti sen sijaan ei vielä kuki. Siitä tosin pienen kirvalöydöksen tein, joten lieneekö kirvat terrorisoineet sitä sen verran, että kukinta on kärsinyt?

Kasvihuoneelle istuttamani siskoltani saamani ufo-kurpitsa on myös hyvässä kasvussa. Kuki ei vielä, mutta ehkäpä tuo siitä, kun vielä vähän kokoa kasvaa.

Samoin maakellarilta pari viikkoa sitten ruukussa kuivuneena löytämäni puutarhamansikka on nyt päättänyt lähteä kuitenkin kasvamaan, unohduksestani huolimatta.

Lehtikompostin päällä yleensä luksusoloista nautiskellut kesäkurpitsa kyllä kukkii ja tuottaa hedelmän alkuja, mutta eiväthän nuo raakileet jaksa kasvaa kokoa. Itse taimi on samankokoinen kuin 3 viikkoa sitten sinne isuttaessamme.

Onneksi nyt on luvattu sään hieman lämpenevän, sateista huolimatta. Mutta kyllä niin jo odotan kuivempia ja lämpöisempiä kesäkelejä. Ihan jo puutarhankin takia...

Kasvimaalla sipulit ovat ottaneet huiman kasvupyrähdyksen viikon sisään.

Tilli on myös hyvässä kasvussa, aika pientä vielä kuitenkin. Auringokukkarivistö ja ruiskaunokit näyttävät viihtyvän. Pensaskrassi on kasvattanut myös lehtensä isoksi. Porkkanaraasu on edelleen harson alla aika kituliaan näköinen, mutta kasvattanut lehtiään kuitenkin hieman edelliseen rikkaruohojen perkuukertaan verrattuna. Ruusupapu on hieman kasvanut, sen juurella kasvavat pellavat sen sijaan ovat kyllä kasvaneet kokoa.

Itse olen ollut nuutunut viime päivät. Torstai-illasta iskenyt migreeni ja niskan/yläselän hermosärky jatkuvat edelleen. Ei auta kuin odottaa, että jossain vaiheessa antavat taas kivut periksi. Onneksi on viikonloppu eikä työviikko. Viikonloppunahan tunnollinen työntekijä sairastaa...

Suloiset korit

Työkaverini keräsi tyhjiä kahvipaketteja alkuvuodesta, koska oli menossa maaliskuussa kurssille opettelemaan niistä askartelua. Meillä sattui kotona olemaan jonkin verran tyhjiä kahvipaketteja ja lahjoitin ne askartelukäyttöön. Äidiltäni myös löytyi iso kassillinen kierrätykseen lahjoitettavaksi.
Äidilläni oli tavanomaisista kahvilaaduista kerättyjen pussien seassa siskoni luota kertyneitä Reilun kaupan -kahvipaketteja. Niistähän työkamu inspiroitui, koska olivat niin erivärisiä kuin nuo tavanomaiset paketit.

Kyselin keväämmällä, miten askartelu oli onnistunut ja kehui, että hyvin. Reilun kaupan -paketit olivat aiheuttaneet kateellisia huokauksia muissa kurssilaisssa.

Tällä viikolla ruokatauolta lähtiessään sain käteeni valkoisen muovipussin, jossa oli sisällä nämä ihanuudet. Saatteena tokaisi hymyn kera, että annahan siskontytöille, voivat kerätä marjoja tai ihan mitä haluavatkin kerätä näihin.

Nämä ovat siis vieläkin minulla, enkä tänäänkään muistanut lahjoittaa eteenpäin, vaikka siskoni perheineen kävi pihassamme kääntämässä. Saan siis vielä hetken aikaa ihailla.

Niin ja se itse melkein valmiiksi saatu käsilaukku on vieläkin kesken joten sitä en vielä paljasta...

Juhannuksen (t)aikaa

Juhannuksena ehdimme tekemään kaikenlaista kivaa. Ja tietenkin perinteinen juhannuskimppu täytyi sisälle käydä omasta puutarhasta poimimassa. Ruskoliljaa, iiriksiä, lupiinia, sinistä akilleijaa ja särkynyttäsydäntä.

Torstai-iltana oli molemmat siskontyttöni täällä iltaa viettämässä. Ehdimme katselemaan Krokotiili Genaa DVD:ltä, leikkimään lääkäriä (lapsena saamani lääkärilaukku kelpaa vieläkin), piirtämään ja pelaamaan lautapelejä. Mieheni teki myös kuulemma herkkuruokaa, juustomunakasta. Salaatti tosin ei makunystyröitä hivellyt, kuulemma.

Torstaina haimme myös siskoltani perennoja. Tai siis ylijäämiä perennojen jaon jälkeen. Siinä suhteessa tämä kesä on hyvä, että perennoja voi istuttaa ilman pelkoa, että pääsisivät kuivamaan siirron jälkeen. Viileys ja sade syynä.

Uusina pihaamme pääsivät päivänlilja, vaikka en olekaan keltaisten kukkien ystävä, mutta joustin tämän kerran. Lisäksi jaloangervoa matalana versiona istutin kaksivärisen, sinivalkoisen ukonhatun eteen. Aiemmin olen jo ostanut valkoista iisoppia, josta toisen taimen siirtin päivänliljan viereen eturiviin. Peurankello ei ole oikein viihtynyt tuolla kohdalla, mutta laitoin sen nyt varjosempaa kohtaan, saa nähdä miten pärjää. Toisesta perennapenkistä, joka on myös kiven ympärille, raivasin tilaa siirtämällä sinistä ukonhattua jaloangervon ja kirjavan ukosnhatun taakse. Sen eteen siirsin muualta poimulehteä.

Toiseen perennapenkkiin raivattuun kohtaan istutin uutena ukonkelloa, väriminttua ja suopayrttiä. Ukonkelloa riitti myös toiselle puolella kiveä. Samaan ryhmään pääsi myös aiemmin ostamani suurikukkaisen valkoisen iiriksen seuraksi vaaleanpunaisen samanmoinen, tosin valkoinen ei tänä kesänä ole kukkinut, liekö viileys syynä?

Aiemmin ostamani kurjenpolvet pääsivät parkkipaikan reunalle. Menin ostamaan verikuljenpolvea lisää ja ostinkin 2 kappaletta, mutta pakko oli ostaa myös tuo valkokukkainen yksilö, sen verran kaunis on. Samoin uutena syysvuokko pääsi kasvamaan muurin päälle.

Lauantaina ajelimme nuoremman isosiskoni syntymäpäiväkakuttelulle juhannuspäivää viettämään.
Mukana auton takatilassa kulki siskoni synttärilahja, kaunis rungotettu paju. Kukinta alkoi jo olla ohitse, mutta ehkä sitten ensi keväänä on kaunis kukinta tiedossa.

Sunnuntain vietin kotona yksin miehen ollessa työvuorossa. Päiväni kului vaatekaappeja siivotessa ja pyykkiä pestessä. Lisäksi innostuin jatkamaan aiemmin aloittamaani virkattua käsilaukkua, johon päätin lisätä kangasvuorin. Loppujen lopuksi laukku kehittyi käännettäväksi versioksi. Melkein sain valmiiksi, mutta toinen hihnanpää jäi vielä ompelematta kiinni. Laitan sitten kuvaa, kun saan valmiiksi asti. Se saattaa taas kyllä hieman kestää, kun on jo melkein valmis... Hyödynsin kaupanpäällisiksi joskus tulleita Finlaysonin kankaisia pöytätabletteja.

Iltakalassa

Viikonloppuna molemmat päivät kuluivat puutarhasssa rikkaruohojen parissa ja saimme perattua heinikosta ahomansikan esiin. Punertavia marjoja löytyi jo.Sunnuntaina illasta arkisten pihatöiden jälkeen lähdimme vielä Vesilahdelle iltakalaan rentoumaan. Minulla kamera, miehellä virveli. Nyt oli sen verran kylmä tuuli, ettemme olleet auringonlaskuun saakka, vaan lähdimme jo aiemmin kotiin, joten auringonlasku jäi tällä kertaa ikuistamatta. Mieheni sen sijaan sai kolme kuhaa, mutta olivat alamittaisia, joten päätyivät takaisin veteen, eivät savustuspönttöön tällä kertaa.

Vastarannalle ilmestyi myös innokas kalastaja, joka oli kovasti kiinnostunut meidänkin puuhistamme. Lisäksi seurasi lähemmän virvelin päässä roikkuvan jigin liikkeitä, yritti suoraan vedestä kalastaa katseen voimalla sekä lopulta polskahti veteen uimaankin, isännän kielloista huolimatta. Kyllä sittetn kelpasi turkkia ravistella tyytyväisenä. Välillä hän ehti myös bongailemaan yläpuolella lentäviä lokkeja silmä tarkkana.

Lisäksi miehen kalansaaliiden välissä vaeltelin rannalla katsellen maisemia. Huomasin siisnä sivussa sorsaemon poikasineen lähestyvän ulapalta rantaa kohden. Eivät pahemmin häiriintyneet minusta alkuun, mutta lähestyessäni heitä kameran kanssa, päätti äitisorsa poikineen kuitenkin ottaa suunnan kohti kauempana olevaa kaislikkoa.

Harmi, kun en saanut lähempää kuvia. Olivat suloisia pienet pörröiset poikaset ja olisi ollut ihana lähempääkin päästä näkemään.

Kotiin ajellessamme oli ilta jo kääntymässä yöksi ja peurat liikkeellä. Näimme monessa kohtaa pellolla yksinäisiä peuroja ja mieheni jo mietti auton pysäyttämistä. Lopulta näimme peuralauman ja se oli liian suuri houkutus luonnosta ja eläimistä kiinnostuneelle puolisolleni, ja hän käänsi auton takaisin ja totesi, että nyt otetaan kuvia. Hyvin peurat poseerasivat, tosin alkuun olivat hiukan epäileväisiä ja tuijottivat pitkään autoamme. Lopulta päättivät olla välittämättä ja saimme rauhassa kuvia näpsiä.


Ehdottomasti paras viikonloppu pitkästä aikaa. Saimme paljon puutarhassa aikaan ja viikonlopun kruunasi sunnuntai-iltana rauhoittuminen järven rannalla mieheni rakkaan harrastuksen parissa. Itse olen kalalle pahasti allerginen, mutta onneksi en kalareissuille. Ne ovat terapeuttisia rauhoittumisen ja pakottavat minutkin vain olemaan, tekemättä mitään tehokasta. Työviikko sen sijaan aloitettu tehokkaasti onnistuneen viikonlopun jälkeen!

Sotaa rikkaruohoja vastaan

Yleensä olen vasta juhannuksena ensimmäiset kukkakimput puutarhasta kerännyt, mutta tänä vuonna keräsin nyt jo viikko ennen juhannusta ensimmäisen kimpun sisälle asuntoa piristämään. Ruskoliljat aukesivat tänään, akilleijat ovat kukkineet jo tovin, samoin iirikset ja lupiinit. Kesäkullero on jo pitkään ollut nupullaan. Ja toukokuussa kukintansa aloittaneessa tulikellukassa on vielä jokunen oranssi kukka auki. Puutarhassamme tuntuvat viihtyvän eniten juuri oranssit, siniset ja keltaiset perennat, jonkin verran vaaleanpunaisena kukkivat perennat ovat myös menestyneet. Johtuneeko savimaasta? Anoppi oli aikanaan kaikenlaista perennaa pihaan istutellut, mutta nämä ovat pintansa pitäneet tähän päivään saakka. Itse olen nyt hieman lisännyt valikoimaa, ja yllättäen kun perennapenkkejä olen nyt mieheni avustuksella hoitanut, on putkahtanut jotain anopin vuosia sitten istuttamia perennoja lisänä esiin, mm. sammalleimua.

Tälle päivälle oli luvattu iltapäivästä lähtien aurinkoista säätä ja sieltä se aurinko esiin purjehti. Olin koko sateisen viikon katsellut rikkaruohojen peittämää kasvimaata, ja tänään sään niin salliessa vedin saappaat jalkaan ja tein tehoiskun rikkaruohoja vastaan. Lähtiessäni saapastelemaan kasvimaata kohti, tömäsin valkoiseen kirkkauteen. Enpä muista koska olisi juhannusruusu näin valkoisenaan ollut. Meillä ruusu on kukkinut yleensä juhannuksen jälkeen, mutta tänä vuonna on poikkeuksellisen aikaisessa, kuten kaikki muutkin kukinnat.

Kasvimaalla vierähtikin sitten sekä iltapäivä että myös ilta. Laskeskelin äkkiseltään noin 5 tuntia siellä aikaa vierähtäneet. No, palkka on aina puutarhurille paras näissä töissä. Siisti kasvimaa, josta uurastuksella saa näkyviin ne kasvit, joita sinne on kylvänytkin. Ja perunaa saamme jo juhannukseksi mieheni arvion mukaan omalta maaltamme. Porkkanan alut erotti jo harson alta peratessa, sekin on tavallista aikaisemmassa, johtuen siitä, että keväällä pääsimme ajoissa kylvämään sen.

Kuvakulmaa oli pakko muuttaa, koska ilta oli jo sen verran pitkällä saadessani perkuutyön päätökseen, että aurinko oli hiipinyt naapurin puiden taakse. Mutta kyllä nyt on silmää hivelevä kasvimaa. Huomiselle jäi miehelleni vielä pitkävariselle heiluriharalle töitä, koska käytävät jätin suosiolla perkaamatta. Olisi tunnit vuorokaudesta loppuneet kesken. Jos vielä huomenna jaksan, pitäisi kurttu- ja hansaruusu perata esiin vuodenputken keskeltä. Inhokkihommaani, kiitos piikkisten ruusunvarsien. Plääh... Ahomansikka juhannusruusun vieressä on myös rikkaruohojen valtaama, joten se ainakin huomenna olisi vielä tarkoitus perata esille. Kukki jo valkoisenaan aikaisemmin, joten mansikoita pitäisi kohta olla heinänkorteen pujottettavaksi. Mieheni lupasi huomenna osallistua rikkaruohotalkoisiin. Lohduttavaa on, että kun nyt  ahkeroi, ei taas moneen viikkoon tarvitse samaa urakkoida.

Kesäkukkia ja muuta piristystä

Puutarhalla poikkesimme ostoksilla siis jo viime viikolla. Viimeisetkin kesäkukat löysivät paikkansa viikonloppuna pihaltamme. Nyt on paljastusten aika eli mitä kaikkea tuli hankittua terassia piristämään.Takaterassia tänä kesänä hallitsee mustasilmäsusanna punakukkaisena. Sopii ihanasti punaisen tiilitalomme tyyliin. Yleensä meillä on ollut valkoista susannaa, mutta tänä vuonna niitä ei puutarhalla ollut ja itse kasvatetut tuhosi se himskatin vihannespunkki. Lisänä valkoisuutta terassilla loistaa lumihiutaleet sekä nemesia (kohtalonkukkaa), jota ostin myös oranssikukkaisena valkoisen lisäksi. Takaterassin ovenpieltä pääsi somistamaan synttärilahjaksi saatu vaaleanpunainen enkelipelakuu kera valkoisen pienikukkaisen lumihiutaleen (jos nyt on lumihiutaletta, voi olla myös samantyylinen vain?).

Etuterassilla senetit loistavat sähkönsinisenä ja pinkkinä ovenpielessä toivottaen vieraat tervetulleeksi. Peili padan takana toistaa värit. Orvokit pääsivät padan reunoille. Verenpisara nököttää vanhoissa sinisissä nukenrattaissa.

Terassin ulkopuolelle puuhevoseen (mieheni rakentama puinen kukka-allas) pääsi tänä vuonna köynnösritilää peittämään keijunmekko, joka toivottavasti viihtyy ja peittää kesän aikana terassin puisen reunuksen kauniine kukkasineen. Astian reunoille istutin murattia, joka saa rönsyillä reunojen yli. Keskemmälle istutin sinitulitorvea, joka nimestään huolimatta ei siis ole sinikukkaista, vaan tämä on pinkkikukkainen, valkoisin kukin olisi myös saanut sitä. Miestäni kovasti hämmensi kasvin nimi, ja sillä sitä huomasinkin puutarhalla. Puuhevoseen pääsi jo aiemmin itse kasvattamani leijonankidat ja hajuherneen taimet, jotka sitten kasvavat, jos ovat kasvakseen. Punkki niitä ahkerasti yritti myös tuhota. Leijonankidat ovat lähteneet kasvuun, mutta saa nähdä nyt, kun laitoin kesäkukat istuttaen samaan, loppuuko kasvu siihen.

Pyöreällä hyötymaalla salaatti, ilmasipuli sekä ruohosipuli kasvavat hyvää vauhtia. Samoin samassa lohkossa kasvava salaatti on nyt ottanut spurtin. Kylvin salaatin mansikkamuovin suojiin, jos etenat jättäisivät rauhaan, mutta kesän aikana sitten nähdään miten käy, saadaanko itse syödä salaatti, vai meneekö parempiin suihin. Rikot ovat reunustamassa lohkoa, koska reunoille suunnittelemani samettiruusut eivät suostuneet kasvamaan. Ilmeisesti siemenissä oli jokin vika?

Kylvökukat ovat nyt myös lähteneet kasvuun helminukkajäkkärän ympärillä. Ja kyllä, katson kylvökukat myös hyötykasveiksi, koska niistä saa kesällä kukkakimppuihin lisuketta, niin itselle kuin lahjaksi annettaviin. En mene vannomaan, mutta muistaakseni kylvin ainakin erilaisia unikoita, kirjokakkaraa, silkkikukkaa, perhoskukkaa ja sinipallo-ohdaketta. Reunimmaiseksi taisin laittaa hunajakukkaa? Asia selviää, kunhan kukkivat.
.

Eilen otin urakakseni perata neilikkaruusurivin esiin rikkaruohojen keskeltä. Ja kyllä sen sieltä kirvoineen esiin sain. Lisäksi innostuin muuallakin puutarhassa rikkaruohosotaan ja perkasin takapihalta perennojen ja terassin ympäriltä häiriköt pois. No, huomiselle on luvattu koko päiväksi sadetta, joten silloin voi olla huoletta, vaikka ei pääse pihatöihin. Ja lisäksi sade tietää myös vapautusta isommista kasteluista, kasvihuoneen ja terassit kun muistaa, niin se riittää. Tänään kyllä täytyy vielä rientää  kastelehommiin. Sen voi onneksi ottaa urheilun kannalta. Pumppukaivolla kastelukannut kun ensin täyttää, ja sitten kulkee täydet kastelukannut molemmissa käsissä ympäri pihamaata kastelemassa, niin päivän kokovartaloreeni on suoritettu. Kesän jälkeen huomaa aina yllättäen käsivarsien ja koko yläkropan vahvistuneen, ja se on muuten täyttä lihasta.

Työkiireitä ja Toijala-Lentistä

Kurkun ja tomaatin taimet kasvusäkeissä.

Viime viikko vierähti ohitse huomaamattani, koska töissä oli niin hektistä työparini ollessa poissa kesän ajan. Päävastuu jää yksin minulle muiden kanssatyöntekijöiden ollessa sijaisia. Onneksi nyt tuntuu jo vähän rauhoittuvan viime viikon työkriisien selvittelyjen jälkeen.

Ehdimme viikolla käymään mieheni kanssa puutarhalta ostoksilla ja siitä jäi hyvä mieli, kun sai kasvihuoneelle taimet ja terassille hieman väriä kesäkukkien muodossa. Niin ja ne itse kasvatetut taimet jäivät todella vähiin, vihannespunkki vei voiton. Paprikat jäivät henkiin ja yksi vesimelonin taimi on hengissä, ihme kyllä. Niin pieni tosin on vielä, että tuskin tänä kesänä ehtii hedelmää tuottamaan. Mutta voitto sekin, että yksi selvisi lopulta hengissä.

Siskoltani sain onneksi koristekurpitsan taimia, ja ne pääsivät perinteiselle paikalla kasvihuoneen oven pieliin kasvamaan.

Sain synttärilahjani lopultakin viime viikolla käyttöön. Tosin alkuviikko oli iltaisin niin sateinen ukkoskuuroineen, että vasta torstaina ensimmäisen kerran ehdin siitä nautiskelemaan. Siellä se nyt solisee takaterassillamme luoden rauhoittavaa tunnelmaa. Eilen oli kauneimmillaan ilta-auringossa, jolloi kuvaan kävin ikuistamassa.

Toinen ääni mitä rakastan kuunnella on lintujen sirkutus, varsinkin kun on tyyni ilta, on ihan parasta vaan istuskella kotiterassilla ja kuunnella luonnon ääniä.

Mieheni tosin mainitsi, että yhtenä iltana saunan jälkeen terassilla vilvoitellessaan lintujen sirkutus oli jo niin kovaäänistä, että suihkulähteen solina jäi toiseksi sille metakalle.

Tämä kevät ja kesä on ollut siitä kummallinen, että perennat ja näköjään juhannusruusukin on mennyt ihan sekaisin kevään kuumien päivien vuoksi, ja nyt kaikki kasvit aukaisevat kerralla kukintonsa. Laittaa mietityttämään kukkiiko enää keskikesällä mitään puutarhassa? Meillä ainakin tulikellukka, kullerot, iirikset, akilleijat ja rikot kukkivat. Ja kuunliljoissa alkoivat kukkavanat nousta ennenkuin lehdet ehtivät kunnolla edes kasvamaan isoiksi. Ja moni muu keskikesän kukkija on  kehittänyt myös nuppuja, vaikka kesä on vasta alussa. On sentään jotain hyvääkin nopeassa kasvussa, joriinit ovat jo hyvässä

Juhannusruusu kukassa

kasvussa ja gladiolukset niiden kanssa samassa samassa kasvupenkissä ovat kasvattaneet jo komeat lehdet. Joten nämä loppukesän kukkijat ehtivät ehkä tänä vuonna kukkimaan ennen kuin säät kylmenevät.

Ja kirvoja piisaa. Ukonhatut jouduin jo sumuttelemaan, koska kukinnot olisivat muutoin jääneet kehittymättä. Luumut ja pihlaja ovat myös kärsineet kirvojen hyökkäyksestä.

Viikonloppu kului lentiksen merkeissä Toijalassa. Itse en enää pelaa, mutta mieheni ja siskoni mies olivat pelailemassa. Siskoni ja minä, ja tietenkin siskontyttömme, olimme kannustamassa ja toimimme siinä sivussa huoltojoukkoina. Lauantaina sää oli kurja ja vettä tuli taivaan täydeltä, mutta sunnuntaina sitten vastineeksi aurinko porotti paahtavasti, ja iho kärysi kaikista aurinkosuojista huolimatta. Joten olisi voinut sää jakautua hieman tasaisemmin. Mutta ei parane valittaa, vaan nauttia lämmöstä.

Yhtä juhlaa

Omassa puutarhassa tapahtui taas niin paljon arkiviikon pois kotoa oltuani, että nyt on riittänyt taas katseltavaa ja yllätyksiä pihamaalla. Parkkipaikan reunalla on ihana valkoisen, vaaleanpunaisen ja violetin sävyinen kukinta menossa. Särkynytsydän, pikkusydän, tummanvioletit ja valkoiset tulppaanit sekä reunoilla korallikeijunkukkaa viininpunaisine lehtineen ja juurella kukassa rentoakankaali.

Kuvaan on kovin vaikea saada tunnelmaa tallennettua, mutta ainakin värimaailmasta jotain mielikuvaa esiin tulee.


Lisäksi yhdet suvaitsemistani valkoisista narsisseista olivat aunneet kuntoutuksessa ollessani eli nuo pienet ihanuudet punaisine kauluksineen kukkivat nyt juuri etupihan perenna-altaassa.


 Viikonlopun valmistujaisjuhlien ohessa vietimme syntymäpäiviäni. Eilen sain lahjaksi paljon halauksia ja onnentoivotuksia, sekä siskontyttöni olivat askarrelleet minulle onnittelukortit. 


Aiemmin ostetusta lahjasta laitan kuvia, kunhan huomenna asennamme uuden suihkulähteeni terassille solisevaa tunnelmaa luomaan, koska nyt on luvattu säänkin lämpiävän.

Sain sisällekin vähän vihreyttä, kun mieheni muisti minua syntymäpäivänäni kauniin vihreäsävyisellä leikko-orkidean. Ruukussa olevat orkideat onnistun aina tappamaan, joten tämä on parempi vaihtoehto.

Tänään aamusta odotti paluu arkeen kaiken juhlinnan jälkeen. Työpäivä oli juuri niin kaoottinen ja vaikea kuin odotinkin, ja en ollut todellakaan ainoa, jolla tökki. Pidimmekin samassa yksikössä työskentelevän työkamun kanssa pienen tunteiden purku -palaverin ruokatauolla. Kummasti helpotti

Yo-juhliin tekemästäni kakusta unohdin ottaa kuvan, mutta tässä siskonpoikani valmistujaisjuhliin leipomastani omenankukkakakusta kuva.

Kakkupohjan ohjetta en laita vielä(kään) tänne, koska en ole ihan vielä saanut hiottua koostumusta täydelliseksi, mutta nyt jo suostui kakku hieman kosteutta imemään itseensä, joten lähellä alkaa olla hyvä gluteeniton, maidoton, kananmunaton, fruktoosilla leivottu täytekakkupohja. Nyt myös kohosi korkeaksi uunissa paistuessaan eikä läsähtänyt uunista ottamisen jälkeen.

Aamulla töihin kävellessäni herkullisia olivat tuoksut. Niitä suorastaan tulvi joka suunnasta. Ainakin syreenin ja leikatun ruohon tuoksun tunnistin. Ja tietenkin ihana linnunlaulu piristämässä aamutuimaan jalan matkaajaa. Työmatkat ovat yksi suurin iloni kesäaikaan. Kävelyreitti kulkee rauhallisen omakotialueen lävitse ja vakoilen siinä samalla pihoja ja ihailen erilaisia kasveja kukintoineen. Vielä kun sää lämpiää kunnon helteiseksi, niin tarkenee jo aamusta t-paidalla, kaprihousuilla ja sandaaleilla. Sitä odotellessa julistan kesän ihanine tuoksuineen minullakin alkaneeksi.